1900-luku – arkista aherrusta

. N9633

Suurlakko 1905 Edlundin kulmalla
(Kuva Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon)

Aikakaudelle yleistä

Wrightin veljekset rakensivat ensimmäisen lentokoneen. Albert Einstein julkaisi suhteellisuusteoriansa. Suomalainen taide oli hyvin edustettuna Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa Akseli Gallen-Kallela palkittiinkin. Venäjä alkoi kaventaa Suomen itsehallintoa. Venäläiset postimerkit otettiin käyttöön Suomessa ja Suomen armeija lakkautettiin. Helsingin väkiluku oli nyt ylittänyt 100.000 rajan. Kansallisteatteri valmistui 1902. Suomalaiset ryhtyivät suurlakkoon 1905 ja siihen päättyi ensimmäinen sortokausi. Elettiin sääty-yhteiskunnan viimeisiä aikoja. Vieraskielisiä sukunimiä vaihdettiin ahkerasti suomenkielisiin. Ylioppilaista enemmistö alkoi olla suomenkielisiä. Naiset saivat Suomessa äänioikeuden. Helsinkiin perustettiin 1905 Suomen ensimmäinen autokauppa ja -korjaamo, vaikka autoja vielä näkyikin vain harvakseltaan katukuvassa. Serlachius aloitti Mäntässä wc-paperin tehdastuotannon 1908. Talouselämässä vallitsi nousukausi ja Helsinkiin rakennettiin vauhdilla lisää taloja ja kouluja koko ajan kasvavalle asukasmäärälle. Toinen sortokausi alkoi 1908.

 

 

 

 

Ainutlaatuista liikkuvaa kuvaa 1900-luvun alun Helsingistä (Kesto 1:25 min, alkuperäinen lähde Yle Areena)

 

 

Sivuja muistojen kirjasta

Wulffin_ensimmainen_tilikirja_1890-1892_crop_transparent

Kassakirja oli samalla Thomasin päiväkirja

Thomasin päiväkirjaksi oli muodostunut hänen Kassakirjansa. Se oli kertomus vaatimattomasta paperikauppiaasta työnsä äärellä. Kassakirjaan merkittiin tarkasti tulot ja menot. Sieltä löytyy merkintä ensimmäisen myymälän perustamisen alkupääomasta, joka oli 400 markkaa. Sen Thomas sai kasaan myymällä kaksi Helsingfors Folkbankin osaketta, joista sai yhteensä 200 markkaa. Viikkoa myöhemmin hän nosti Säästöpankin tililtään 200 markkaa.

Vossikalla Thomas ajeli kuljettaessaan tavaraa myymälästä toiseen ja Kassakirjasta löytyykin usein merkintä ”vossikan ajurimaksu” ja summa oli 50 penniä. Ensimmäistä ja toista myymälää remontoimassa olleelle puuseppä Hirvoselle maksettiin yhteensä 130 markkaa. Oli paljon muitakin merkintöjä, kuten raitiotievaunun käyttö 15 penniä, tukanleikkuu 65 penniä, apulaisen kuukauden palkka 15 markkaa. Kirjasta löytyy myös merkintä, jossa Einarin säästöpossuun on laitettu 2 markkaa 19 penniä. Thomasin hyväntahtoisuutta hyväkseen käyttänyt huijarikin on sinne merkitty: ”Eräs piirtäjä Ekroosiksi itseään sanova miekkonen puijasi postimerkkejä 1 markalla ja 40 pennillä.”

 

Tyopaikkailmoitus_Hufvudstadsbladet_04-01-1903

Wulffin työpaikkailmoitus, Hufvudstadsbladet 4.1.1903

Tyopaikkailmoitus_Hufvudstadsbladet_21-07-1905

Wulffin työpaikkailmoitus, Hufvudstadsbladet 21.7.1905

 

 

Eräs tuokio Thomasin ja Augustan olohuoneessa

Kauppaneuvos Edlund (Thomasin eno ja entinen työnantaja) ja muita tuttavia on kylässä ja istutaan olohuoneessa, jota tuohon aikaan nimitettiin saliksi. Öljylamput loistavat katossa ja pöydillä. Uuni lämmittää ja uunin kupeella roikkuvat koristeelliset pellinnarut. Mustaan asuun, valkoiseen esiliinaan ja valkoiseen pitsiseen hiuskoristeeseen pukeutunut palvelijatar kiertää tarjoilemassa teetä ja tarjoillessaan hän niiaa. Kauppaneuvos Edlund istuu tapansa mukaan epämukavalla pianotuolilla, eikä kehoituksista huolimatta suostu vaihtamaan mukavampaan tuoliin. Tämä on hänelle tyypillinen luonteenpiirre: hän istuu aina epämukavasti, eikä osaa rentoutua. Hän ei juurikaan viihdy tilaisuuksissa, jotka eivät liity työhön.

Puheensorinaa kuunnellessaan erottaa sieltä täältä katkelmia. Keskustellaan postimanifestista ja Nikolai Bobrikovin nimityksestä. Puhutaan kaupoista, tuttavista ja perheestä. Ihmetellään pääkaupungin nopeaa kasvua. Sivutaan paljon muitakin ajankohtaisia aiheita. Nautitaan lisää teetä ja pöydän antimia.

 

Kansallisteatteri_v1902_Hgin_kaupunginmuseo_tuntematon

Vastavalmistuneen Kansallisteatterin edustalta v 1902
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Signe Brander)

 

 

Hyvän käytöksen ja elintapojen lähteillä

Thomas Wulff oli legendaarisen hyväkäytöksinen wanhan ajan herrasmies. Hän oli kaupunkilaisten keskuudessa kuuluisa kohteliaasta käytöksestään. Paitsi että hän oli kohtelias, hän oli iloinen, lahjomattoman rehellinen, hyväsydäminen ja auttavainen. Hän voitti myös alaistensa kunnioituksen ja rakkauden humaanilla ja oikeudenmukaisella suhtautumisellaan. Alaiset kutsuivatkin häntä ”Pappa Wulffiksi” ja kokivat olevansa yhtä perhettä. Thomas oli myös syvästi uskonnollinen ja noudatti koko elämänsä lempilausahdustaan ”Ora e labora – rukoile ja tee työtä!”

Thomas suosi myös terveitä elintapoja. Hän rakasti uimista ja jakoi aina tilaisuuden tullen muillekin vapaalippuja Kaivopuiston uimalaan. Jos vapaalippuja ei sattunut olemaan, hän jakoi rahaa. Tuolloin paikka tunnettiin Ursinin kalliona ja se oli saanut nimensä Nils Abraham af Ursinin mukaan. Hän oli yliopiston rehtori, lääkäri ja professori, joka oli tunnettu uintiharrastuksestaan.

 

 

. N452

Ursinin kallio ja uimalaitos v 1909
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Signe Brander)

 

 

Tuulahdus myymälän arkea

Kansallisteatterin_edustalta_v1902_Hgin_kaupunkinmuseo_tuntematon

Vastavalmistuneen Kansallisteatterin edustalta
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon)

Myymälöiden lämmintä tunnelmaa hyvän palvelun lisäksi loivat öljylamput ja puulämmitys. Molemmat tosin aiheuttivat paljon työtä: öljylamppuja oli puhdistettava usein ja kylminä kuukausina myymälöitä oli käytävä lämmittämässä sunnuntaisinkin.

Tuolloin vielä elettiin sääty-yhteiskunnassa ja herrasväki erottui myymälässä asioidessaan sekä pukeutumisensa että käytöksensä puolesta. Herrasväen naisilla oli aina hattu, kun puolestaan talonpoikaisväen naiset peittivät päänsä liinalla. Säätyläisherran tunnisti silkkihatusta, kävelykepistä, solmiosta ja yleensä myös kovaäänisestä puheestaan. Kun herrasväen edustaja astui myymälään, hän ylemmyydentunnossaan vaati, että häntä oli palveltava ensin. Minkäänlainen odottelu tai jonottaminen ei tullut kysymykseenkään. Sen sijaan hän odotutti alempiarvoisia asiakkaita valikoidessaan tuotteita pitkään ja ollen yleisesti ottaen melko tyytymätön kaikkeen.

Myymälävarkaitakin sattui paikalle ajoittain. Jouluruuhkat varsinkin olivat varkaille otollisinta aikaa. Argoksen talon myymälään tuli muutama päivä erään joulun jälkeen vanhempi naishenkilö, joka latoi tiskille mukanaan tuomansa pronssiesineet ja pari kynttilänjalkaa. Hän sanoi saaneensa ne joululahjaksi, mutta vaati saada vaihtaa ne hyödyllisempiin tavaroihin. Myymälässä nousi aikamoinen häly, koska kaikki nuo kyseiset kalliit tuotteet olivat olleet ainoita kappaleita ja ne oli varastettu jouluaaton tungoksessa. Nainen jäi nolosti kiinni valheestaan ja ryntäsi hameen helmat liehuen ulos myymälästä.

 

Wulffin_kulma_myymala

Esplanaadin päämyymälästä

 

 

Neitsytpolku_12_avajaiset

Neitsytpolku 12 myymälän avajaiset
(Työmies 25.8.1902)

 

 

Maallisia mietteitä

Hufvudstadsbladet_25-09-1904_ikkunoita_rikottu_Neitsytpolku_12

Ikkunoita rikottu Wulffin liikkeessä, Neitsytpolku 12
(Hufvudstadsbladet 25.9.1904)

Thomas avasi jälleen uuden myymälän Neitsytpolulle vuonna 1901 ja hieman myöhemmin vielä toisen Siltasaaren puolelle. Tavaravalikoima kasvoi ja varastot suurenivat. Pääoman niukkuus alkoi jo tuntua. Iltamyöhällä työpäivän jälkeen Thomas ja Augusta usein kävivät keskustelua siitä, miten rahat saataisiin riittämään ja lankeavat laskut maksettua. Rahahuolia aiheutti pääoman vähäisyyden ohella suurimmalta osin se, että tuohon aikaan laskut lähetettiin tiliasiakkaille vain neljännesvuosittain. Eli tavarat toimitettiin asiakkaalle, mutta rahat saatiin vasta neljän kuukauden kuluttua. Myös perheen lapset usein kuulivat näitä keskusteluja, vaikka lapsen tavoin eivät niistä osanneetkaan huolestua.

Alkoikin vähitellen keskittämisen aika eli Thomas myös lopetti myymälöitään ihan yhtä rohkeasti, kuin niitä oli avannutkin. Vuonna 1905 hän myi Eerikinkadun myymälän. Siltasaaren myymälä oli osoittautunut kannattamattomaksi, se lopetettiin ja pian sen jälkeen myös Albertinkadun myymälä. Toiminta keskitettiin Esplanaadin päämyymälään.

 

. N304

Nykyinen Mannerheimintie 5-7 vuonna 1908 (Itäinen Heikinkatu 9-11)
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Signe Brander)

 

 

 

Elämän kaaria, lyhyitä ja pitkiä

1900-luvun alussa lapsikuolleisuus Suomessa oli suuri. Oli kulkutauteja ja lääketiedekin oli vielä mitä oli. Vuonna 1903 Thomasin ja Augustan nuorempi poika Gustaf Ragnar kuoli vain 10-vuotiaana. Pari wanhaa lehtileikettä kertoo tätä hyvin surullista tapahtumaa:

Ragnar_kuolinilmoitus_Huvfudstadsbladet_20-05-1903

Ragnar kuoli nuorena
(Huvfudstadsbladet 20.5.1903)

Huvfudstadsbladet_26-05-1903_Ragnar

Ilmoitus Hufvudstadsbladetissa 26.5.1903

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Einar_Karin_Greta_v1904_pienennettykuva

Thomasin ja Augustan lapset Einar, Karin ja Greta Wulff 1904.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1907 kuoli kauppaneuvos Edlund, Thomasin eno, pitkäaikainen entinen työnantaja ja elämänpituinen oppi-isä. Uusi Suometar kertoo Edlundin hautajaisista numerossaan 26.3.1907 näin:

Uusi_Suometar_26-03-1907_Eklundin_hautajaiset1Uusi_Suometar_26-03-1907_Eklundin_hautajaiset2

 

 

Elämä jatkuu

Perheen ainoaksi pojaksi jäänyt Einar-poika pääsi ylioppilaaksi 1908 ja lähti Saksaan opiskelemaan ja työskentelemään. Hän työskenteli noin vuoden eräässä paperikaupassa Wiesbadenissa sekä toisen vuoden piirustustarvikkeiden erikoisliikkeessä Frankfurt am Mainissa. Hän sai paljon ideoita, joita tulisi myöhemmin menestyksekkäästi soveltamaan perheen omassa yrityksessä.

Villa_Bjorkas

Villa Björkas
(Kuva Kauniaisten kaupungin rakennusvirasto)

Vielä samana vuonna perhe muutti Albertinkadun asunnosta Kauniaisiin, josta Thomas oli ostanut huvilapalstan ja rakennuttanut oman asunnon. Vallalla oleva romanttinen huvilakaupungin aate oli saapunut myös Suomeen. Asutus alkoi levitä keskeisiltä paikoilta junaratojen varsille ja junaradalla olikin tärkeä rooli myös paikallisliikenteessä. Näin syntyi useita kaupunginosia, kuten Oulunkylä, Tapanila, Malmi, Haaga, Leppävaara jne. Näistä toki aristokraattisin oli Kauniainen, josta oli jo muodostunut säätyläisperheiden asuinalue. Thomasin perheen juuri valmistunut asunto oli kaksikerroksinen puuhuvila (arkkitehti Max Frisch), joka sijaitsi kauniissa koivikossa. Sen mukaan se saikin nimekseen Villa Björkas.

 

 

————————————————————————————————————

Seuraava tarina kertoo 1910-luvusta >>

————————————————————————————————————

 

Tiesitkö?

Jotkut asiat säilyvät lähes samanlaisina vuodesta toiseen, kuten Kariston musta konttorikirja. Se vanhenee arvokkaasti ja on hieno osa Wulffin historiaa. Thomas tykkäsi kirjoittaa myymälän arkea paperille ja juuri sen vuoksi me voimme nyt lukea hänen tarinoitaan! Oman konttorikirjasi voit tilata tästä joko alkuperäisenä mustana, tai modernin sinisenä ja punaisena! Olisipa hienoa tietää, kuka sitä lukee sadan vuoden kuluttua?

 

Konttorikirja_historiakuva

 

 

 

2 responses to “1900-luku – arkista aherrusta

    • Moi Samppa! Tämä jatkuu koko vuoden, stooria tulee aina tähän päivään asti. Tosin tuo wanha ajankuva on paljon mielenkiintoisempaa kuin nykypäivä :) terv Sari Wulffilta

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s