1910-luku – isän uusi apulainen

Aikakaudelle yleistä

Hgin_valtaus_v1918_saksalaisia_sotilaita_Mannerheimintiella_Kansallismuseon_kohdalla_Hgin_kaupunginmuseo_Eino_Seppanen

Saksalaisia sotilaita nykyisellä Mannerheimintiellä, vasemmalla kansallismuseo. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Seppänen)

Halleyn komeettaa ihailtiin ja ihmeteltiin 1910. Suomen Kansallisooppera aloitti toimintansa 1911. Titanic upposi 1912 ja sen mukana 1.500 ihmistä. Samana vuonna käytiin Tukholman kesäolympialaiset ja Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle. Myös Suomalainen Kirjakauppa perustettiin 1912.  Charlie Chaplin aloitti elokuvauransa 1914. Suomen kansallismuseo avattiin yleisölle 1916 ja samana vuonna Valio avasi ensimmäisen kulutusmaitomeijerin Helsinkiin. Ensimmäinen Suomesta kertova matkailufilmi valmistui. Suomalainen kirjallisuus kukoisti mm. Juhani Ahon, F. E. Sillanpään, Ilmari Kiannon, Eino Leinon ja Maria Jotunin johdolla. Suomessa oli 1910-luvun puolivälissä jo yli 1.000 autoa, Englannissa valmistettiin ensimmäinen Rolls-Royce 1904 ja Amerikassa Henry Ford oli aloittanut traktorien sarjatuotannon.

Ensimmäistä maailmansotaa käytiin pääasiassa Euroopassa 1914-1918. Venäjän keisarikunta kaatui 1917 ja saman vuoden lopulla Suomi julistautui itsenäiseksi. 1918 käytiin Suomen sisällissota, jossa kuoli yli 37.000 henkeä joko taisteluissa tai vankileireillä nälkään tai tauteihin. Suomessa säädettiin torpparilaki, siniristilippu nousi salkoon ensimmäistä kertaa 16.6.1918 ja vuoden lopussa marsalkka Mannerheim nimettiin valtionhoitajaksi. Sotien jälkeen Suomessa koettiin elintarvikepulaa ja esim. voin saannin vaikeus johti ns. voimellakkaan. Vuonna 1919 valittiin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi K. J. Ståhlberg. 1919 alkoi Suomessa alkoholin kieltolaki, joka kesti 12 vuotta. Vuosikymmenen lopussa Espanjantaudiksi nimetty influenssa tappoi maailmalla 30-100 miljoonaa ihmistä ja Suomessa 25.000.

Vuosikymmenen suuria keksintöjä olivat leivänpaahdin, vetoketju ja ruostumaton teräs.

 

Hgin_valtaus_v1918_saksalaisia_kenttakeittio_Mannerheimintiella_Kansallismuseon_taustalla_Hgin_kaupunginmuseo_Eino_Seppanen

 Saksalainen kenttäkeittiö nyk. Mannerheimintiellä, taustalla kansallismuseo.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Seppänen)

 

Isän uusi apulainen

Einar_Wulff_nuorena

Nuorimies Einar Wulff

Thomas perusti vielä yhden sivumyymälän Yrjönkadulle vuonna 1911. Einar-poika puolestaan oli palannut kahden vuoden Saksan matkaltaan 1910 ja aloitti vuoden 1911 alusta työt isänsä Thomasin apulaisena ollessaan 23-vuotias. Hän oli Saksassa työskennellessään oppinut paperialan ammattilaiseksi ja oli täynnä uusia ideoita ja suunnitelmia. Einar ryhtyi nuoruuden innolla ja preussilaisessa hengessä tulevaan elämäntehtäväänsä. Hän toimeenpani monia uudistuksia, joille vanhemmat apulaiset puistelivat huolestuneena päätään. Myöskään Thomas ei aina ollut samaa mieltä ja isän ja pojan välillä käytiin monta tiukkaa yhteenottoa.

 

File_010_pikkukuva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vielä samana vuonna Einar perusti piirustustarvikkeiden ja teknillisten välineiden erikoisosaston. Myymälätilan ahtaus aiheutti ensin päänvaivaa, mutta Einar ratkaisi senkin nopeasti. Seinän takana sijainneen lamppukaupan tilat saatiinkin pian Wulffin käyttöön Thomasin ja Einarin yhteistyöllä. Uuteen osastoon tilattiin frankfurtilaistyylinen myymäläsisustus ja vanhat kreppipaperilla päällystetyt hyllyt saivat väistyä uusien sirojen lasihyllyjen tieltä! Vuokramenot tuplaantuivat, mutta Einar näki tässä sellaisen tilaisuuden, että se hänen mielestään kannatti.

Billnas_tuoteluettelo

Billnäsin konttorihuonekalujen tuoteluettelo vuodelta 1916.
(Lähde Kansalliskirjaston kokoelmat)

 

Lisäksi Einar päätti ottaa uutuutena myyntiin laadukkaita kotimaisia konttorihuonekaluja, joita Billnäsin tehdas oli vuonna 1909 alkanut valmistaa. Hänen mielestään ne sopivat täydentämään jo olemassa olevaa valikoimaa täydellisesti niin myynti- kuin mainosarvoltaankin. Kaikkein suurimman näyteikkunan Einar varasi näiden huonekalujen pysyväksi näyttelytilaksi. Tämä toimenpide merkitsi niin huonekaluja valmistavalle Billnäsin tehtaalle kuin koko uudelle kotimaiselle teollisuudelle ensiluokkaista mainostilaa. Eikä Einarin tarvinnut päätöstään katua, sillä tuotteet alkoivat heti käydä kaupaksi ja niiden myynti muodosti ajoittain huomattavan osan liikevaihdosta. Einarin päätöksellä oli kauaskantoisia seurauksia koko Billnäsin huonekalutuotannolle, joka on tunnettu ja arvostettu tänäkin päivänä.

Billnäsin konttorihuonekalujen tuoteluettelo kuvineen vuodelta 1916 >>

Kokonaisuudessaan Einarin kaikki uudistustoimenpiteet osoittautuivat kannattaviksi, eivätkä muut apulaiset enää puistelleet hänelle päätään. Myymälään saatiin paljon uusia asiakkaita ja liikevaihto tuplaantui kahdessa vuodessa ollen vuoden 1912 lopussa 261.330,79 markkaa.

 

 

 

 

 

Karin_Wulff_kihlailmoitus_26-09-1910_Suomalainen_Kansa

Thomasin ja Augustan tytär Karin Wulff kihlautui vuonna 1910.
(Suomalainen Kansa, 26.9.1910)

 

 

 

 

 

 

Maailmansodan pyörteissä

Punaisen_Ristin_tarvikkeita_Suomenlinnaan_v1914_Hgin_kaupunginmuseo_Ivan_Timiriasew

Punaisen Ristin tarvikkeita Suomenlinnaan v 1914.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Ivan Timiriasew)

Helsingin Sanomat kirjoitti 1.8.1914 näin: ”Eilen oli Helsingissä huomattavissa tuntuva elintarpeitten hintain kohoaminen. Sekä lihan että kalan ja vihannesten hinta oli kohonnut huomattavasti, esim. lihan 10–20 pennillä kilolta silakkain 15 pennillä j.n.e. Lähipäivinä on pelättävissä vieläkin suurempi hintain nousu. –– Puhelinta käyttävälle yleisölle on meitä pyydetty huomauttamaan, että tilatut ulkolinjapuhelut nykyisen aseman johdosta viipyvät tavallista kauemmin. Keskusasemalla on palveluskuntaa lisätty korkeimpaan määräänsä ja tilatut puhelut koetetaan tietysti saada tilaajille niin pian kuin mahdollista. Hermostuminen, hätäily ja alituinen hyökkäily keskusaseman kimppuun vaikeuttaa vain sen työtä. –– Sotajoukkojen liikekannalle asettamisen johdosta on läänin kuvernööri katsonut tarpeelliseksi kieltää eilisestä päivästä lukien toistaiseksi koko Uudenmaan läänistä, ei ainoastaan kaiken paloviinan ja sen sellaisten väkijuomien, viinien ja muiden miedompien väkijuomien sekä oluen ja portterin myynnin, vaan myös kaiken sanottujen juomien anniskelemisen paitsi mikäli se tapahtuu ruuantarjoilun yhteydessä ensimmäisen luokan ravintoloissa. Panimojen omistajilla kuitenkin on oikeus tilauksesta kuljettaa ostajilleen valmisteitaan.”

Elokuun 4. pvä 1914 Venäjältä tuli käsky, että minkäänlaisia valoja ei saa näkyä Helsingistä merelle ja jos niitä havaitaan, tullaan varoituksetta ampumaan. Jo edellisenä iltana oli poliisi kehottanut ihmiset pois Esplanadilta klo 21 aikoihin. Saksa oli julistanut sodan Venäjää vastaan ja ensimmäinen maailmansota oli syttynyt. Sotaa käytiin pääasiassa Euroopan mantereella, mutta myös Helsingissä pelättiin pommituksia ja maihinnousua. Kaasulyhdyt maalattiin sinisiksi. Tuli paljon muitakin kieltoja ja määräyksiä. Myös saksankielen puhuminen kaduilla kiellettiin.

Juuri kuukautta ennen sodan syttymistä oli Einar ollut Saksassa ja hänen mukanaan Suomeen oli tullut aiemmin opintomatkallaan tapaamansa morsian, Anna Helena Louise Friederike (kutsumanimi Rikchen). Nuori nainen ei puhunut sen enempää suomea kuin ruotsiakaan, joten saksaa oli Einarin nuorikkonsa kanssa puhuttava, kielloista huolimatta. He menivät heti naimisiin ja tytär Anna Maria syntyi marraskuussa 1915.

Maailmansodan puhkeaminen merkitsi liike-elämään muutoksia. Liikeyrityksiä meni nurin ympäriltä, mutta vahvat ja terveelle pohjalle perustetut yritykset kestivät. Wulffilla töitä jatkettiin lähes entiseen malliin, eikä ollut mitään suurta dramatiikkaa. Sodan myötä ulkomaisten tavaroiden tuonti Suomeen tyrehtyi ja aiempien vuosien aikana suureksi paisunut varasto muodostuikin tässä vaiheessa Wulffille eduksi. Varaston riittävyys takasi nopeasti kasvavat käteisvarat ja pian pääoman puute olikin taakse jäänyttä elämää. Toki tilanteen jatkuminen aiheutti lopulta ulkomaisten tavaroiden käymisen vähiin. Einar tekikin sotavuosien aikana lukuisia matkoja Tukholmaan ja Kööpenhaminaan täydentääkseen edes jossain määrin varastoa. Onnistuipa hänen kerran Stockmannin tavaratalon johtajan R. Kankkosen kanssa hankkia Helsingissä majailevien saksalaisjoukkojen kautta lupa Tallinnan ja Riikan kautta tehtävään Saksan matkaankin! Nämä kaksi herraa olivat silloin melko varmasti ainoat suomalaisostajat Leipzigin messuilla.

Mustepullo_isokuva_transparent_pikkukuva

Wanha mustepullo
(Wulffin omat kokoelmat)

 

 

Sodan aikana myynti kasvoi kasvamistaan ja nyttemmin huomattavana asiakkaana oli myös Venäjä. Jopa Persiaan asti Wulffilta lähetettiin satoja grosseja lyijykyniä! Sodan alkaessa 1914 Wulffin liikevaihto oli 314.794,54 markkaa ja kaksi vuotta myöhemmin 1916 se oli peräti 980.444,06 markkaa. Einarin ulkomaiset hankintamatkat olivat hyvin suunniteltuja ja niistä muodostui säännöllisiä. Ne johtivat myös siihen, että turhat välikädet jäivät hankinnoista pois ja ostot keskitettiin suoraan tuottajille. Matkoillaan Einar loi samalla henkilökohtaisia kontakteja alan huomattavimpiin henkilöihin. Ja vielä kun Ruotsi jättäytyi sodassa puolueettomaksi, muodostui juuri Tukholmasta erinomainen kauppapaikka. Einarin kontaktit toimivat hyvin ja tavaraa tilattiin tukholmalaisen agentin kautta Saksasta. Kaikki Einarin uudistukset tuottivat hedelmää heti alusta lähtien ja näin sekä muiden työntekijöiden että isänsä kunnioitus oli ansaittu.

 

 

 

 

 

 

 

Suomen ja Einarin itsenäisyys

Siniristilippu_ensi_kertaa_16-06-1918_Hgin_kaupunginmuseo_Ivan_Timiriasew

Siniristilippu nousee salkoon ensimmäistä kertaa 16.6.1918 Senaatintorilla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Ivan Timiriasew)

Vuonna 1917 Venäjän keisarikunta kaatui ja Suomi julistautui itsenäiseksi maaksi. Seuraava vuosi 1918 oli kuitenkin suomalaisille raskas sisällissodan vuosi. Vaikka sisällissotaa käytiin vain vajaa puoli vuotta, henkinen haavojen arpeutuminen kesti pitkään.

Einar teki tänäkin aikana työtään yhtä antaumuksella ja hartaasti, kuin isänsäkin. Liikemiehenä hän oli kuitenkin hyvin erilainen kuin Thomas. Einar näki ja ajatteli asioista laajemmalla mittakaavalla ja avarammin, ja siksi he joutuivatkin usein törmäyskurssille. Joka tapauksessa Einarissa yhdistyi äidiltä peritty hyvä psykologinen silmä ja suurpiirteisyys sekä isältä peritty sosiaalinen ja myötätuntoinen luonne.

Suomessa elettiin myös koneistamisen aikaa ja Einarille ne olivat tuttuja jo Saksan ajoilta. Liikkeen laajentaminen tarkoitti myös lisää henkilökuntaa ja heille lisää koulutusta. Oli tehtävä paljon työtä menestyksen eteen, vaikka pieni onnenkantamoinenkin oli usein mukana. Kuten edellä jo mainittiinkin, piti Einar sota-ajasta huolimatta hyvää huolta varastosta ja se asia kiteytti sen, mistä isä ja poika olivat aina samaa mieltä: ”Jos asiakas haluaa, me otamme vaikka kuun taivaalta.” Tähän ideologiaan vastasi kaiku kaupungilta: ”Ellei sitä ole Wulfflla, ei sitä ole muuallakaan.”

 

Wulffin_kulma_logo_wanhaWulffin kulma oli jo kansalaisten suussa vakiintunut lempinimi Thomasin päämyymälälle, jota käytännössä nyt johti hänen poikansa. Wulffin kulma oli muodostunut myös ihmisten kohtauspaikaksi. Siinä kulmassa oltiinkin koettu ja nähty viime aikoina paljon: Suurlakon liikkeelle laittamat ihmisjoukot, sisällissodan avuksi saapuneet saksalaisjoukot, elintarvikepulan aiheuttamiin ruokajonoihin marssivat kansalaiset, valkokaartin voittokulkue sisällissodan päättyessä.

Vuosi 1918 oli vuosi, jolloin Suomen siniristilippu liehui ensimmäisen kerran senaatin lipputangossa ja se oli myös vuosi, jolloin Einar osti isältään toiminimen ja muutti sen osakeyhtiöksi. Thomas oli 61-vuotias, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan jäädä laakereillaan lepäämään. Hän jatkoi edelleen ahkeraa työtään sivuliikkeissä, mutta luovutti päämyymälän kokonaan nyt 30-vuotiaalle pojalleen.

 

 

 

Wulffin_paamyymala_1912

Wulffin päämyymälä vuonna 1912

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aikansa ammentajat

Wulffin tiskin takana tuli myyjille tutuksi niin sivistyneistö, johtajat, tiedemiehet, taiteilijat, korkeat virkamiehet kuin julkisuuden henkilötkin. Siellä syntyi persoonallisia asiakassuhteita, joista monet kestivät vuosikymmeniä. Kun senaattori Charpentier astui myymälään silinterihattu päässään ja hopeanuppisen kävelykeppinsä kanssa, muuttui ilmapiiri sen mukaisesti kuin taikaiskusta. Senaattori oli hyvin vaativa mies, eikä häneltä sopinut kenenkään mennä kysymään mitään tai hän suuttui välittömästi. J. V. Snellmanin poikaa piti muistaa myös varoa, hän suuttui nimittäin jo siitä, jos joku meni liian lähelle. Vanha paroni Wrede puolestaan kiukkusi kovaan ääneen, ellei myymälästä löytynyt 20 pennin postimerkkiä. Kun hänelle tarjottiin kahta 10 pennin postimerkkiä sen sijaan, hän huusi: ”Minä en kärsi punareunaisia postimerkkejä!”

Juhani_Aho_ja_puolisonsa

Kirjailija Juhani Aho ja hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt (Kuva Juhani Ahon Seura ry)

Vaatimattomampaa asiakaskuntaa edusti mm. kirjailija Juhani Aho ja hänen taiteilijapuolisonsa Venny Soldan-Brofeldt. Aho oli vaatimaton ja kiltti asiakas, ja hänen puolisonsa puolestaan varsin persoonallinen: hän melkein makasi tiskillä kyniä valitessaan. Sitten oli Mathilda Wrede, vankien ystävä ja humaanisen ihmiskäsityksen esitaistelija, joka löysi vuoden kateissa olleen rakkaan sateenvarjonsa Wulffin tiskin takaa huolellisesti talteen laitettuna. Hän kiitteli myyjättäriä kädestä pitäen moneen kertaan, kun sai sen takaisin.

. N37905

Presidentti Ståhlberg v 1919 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Professori (ja tuleva presidentti) K. J. Ståhlberg perheineen oli myös asiakkaana. Hän kuului vaatimattomimpien asiakkaiden joukkoon, eikä halunnut mitään erityiskohtelua. Hän osti usein puoli riisiä virallista paperia, mutta ei koskaan antanut toimittaa sitä kotiin, vaan kantoi itse kainalossaan.

Asiakkaana ollut Suomen Kansallisteatterin lavastaja, taiteilija Matti Warén, ihmetteli miksi myymälässä on niin ihmeen hiljaista. Syykin selvisi pian. Myymälä oli suljettu jo puolitoista tuntia sitten, mutta myyjätär ei ollut tehnyt elettäkään hoputtaakseen huolellisesti kyniä tutkivaa ja täysin ajan kulun unohtanutta asiakasta. Häntä palveltiin aivan samoin kuin olisi palveltu myymälän ollessa vielä auki.

Taidemaalari, lastenkirjojen kuvittaja ja satukirjalija Rudolf Koivu kävi ahkerasti Wulffin myymälässä. Hän oli varsin vähäpuheinen ja vaatimaton. Hän osti usein erikoispaperia ja yhtäkkiä vain häipyi paikalta. Ei tokikaan maksamatta!

 

 

2550 -6711 . N31711

Jean ja Aino Sibelius v 1915 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

G_mannerheim_1918

Mannerheim 1918 (Wikipedia)

Säveltäjälegenda Jean Sibelius soitti usein Järvenpäästä ja tilasi tavaraa. Hänen puolisonsa Aino Sibelius taas mieluummin tuli myymälään henkilökohtaisesti asioimaan.

Marsalkka Mannerheimista tuli myös Wulffin uskollinen asiakas ja jokaisella käynnillään hän toi mukanaan aivan omanlaisensa ilmapiirin myymälään. Käyttäytyminen vaihteli hänen mielialojensa mukaan ja aina hän vaati saman myyjättären, neiti Oili Viljakaisen, häntä palvelemaan. Välillä hän saattoi olla vaatimaton ja kohtelias siviilipukuinen herra, kun taas toisinaan hän saapui täydessä virkapuvussaan ja adjutantin seuraamana. Joka tapauksessa marsalkan oli hankala löytää sopivaa kynää johtuen hänen erikoislaatuisesta kynäotteestaan: hän piti kirjoittaessaan kynää pystyssä etu- ja keskisormen välissä. Wulffilta hän sai kuitenkin sellaista palvelua, että palasi aina uudelleen. Wulffin kulman kautta oli kulkenut Mannerheimin voittokulkue sisällissodan päättymisen jälkeen ja edelleen Wulffin kulman kautta olisi aikanaan kulkeva myös hänen hautajaissaattueensakin.

 

 

Taiteen vuoksi ja puolesta

2550 -188 . N25188

Brondinin kahvila v 1919 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundstöm)

Esplanadin toisella puolella, Wulffin päämyymälää vastapäätä, Ruotsalaisen teatterin takana, oli tuolloin Brondinin kahvila. Tämä Brondaksi kutsuttu kuppila kuhisi sen ajan taiteilijoita, jotka hakivat innoituksensa Pariisista. Värinsä, maalaustarvikkeensa ja telineensä he puolestaan hakivat Wulffilta.

Helmia_Kokoelma_Wulff_kuva

Helmiä – kokoelma Wulff

Einar oli koko ikänsä osoittanut suurta kiinnostusta taidetta kohtaan ja hänestä muodostuikin aikansa taiteilijoiden ystävä ja auttaja. Einar myös alkoi itse kerätä taidetta ja siitä tuli hänen toinen tärkeä elämäntehtävänsä. Hän osti aina ”parasta” eli hänen hankkimansa taide oli aina kunkin taiteilijan parhaimmalta kaudelta. Einarin taidekokoelmassa vilisee kotimaisen taiteen huippunimiä sadan vuoden ajalta! Tämä varsin laaja ja hyvin arvostettu Einarin taidekokoelma on edelleen tallella ja se onkin yksi laajimmista yksityisistä taidekokoelmista Suomessa. Onneksi se on ilahduttanut montaa taiteen ystävää näyttelyjen muodossa (viimeisin näyttely oli Villa Gyllenbergissä kesällä 2014).

 

 


 

Ainutlaatuista videomateriaalia vuoden 1918 HelsingistäBundes_video

Katso tästä linkistä täysin ainutkertaista ja hämmästyttävän hyvälaatuista saksalaisten Suomessa vuonna 1918 kuvaamaa videomateriaalia (kesto n 20 min). HUOM kuvan laatu kestää jopa koko ruudulle suurentamisen eli se on todellista saksalaista laatutyötä! Videolla näkyy mm. maihinnousu Hangossa ja noin 12,5 minuutin kohdalla alkaa näkyä elävää ajankuvaa silloisesta Helsingistä. Kuvamateriaalin omistaa Bundesarchiv. Bitte schön!

Ja tässä vielä toinenkin videolinkki samasta lähteestä.

 

 

 


 

Tiesitkö?

Ruostumaton teräs keksittiin vuonna 1912 ja siitä alkoi ruostumaton rakkaustarina. Ruostumatonta terästä käytetään esimerkiksi Parkerin hienostuneissa kynissä, Fiskarsin klassikkosaksissa, Hackmannin kauniissa ruokailuvälineissä ja monissa muissa Wulffin valikoimiin kuuluvissa tuotteissa. Kurkista tuotteita tästä >>

Ruostumaton_teras_historiakuva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

 

Lisää aikakauden tunnelmaa kuvina

3445 -86 . N34428

Helsingin palolaitoksen moderni sähköauto vuodelta 1910.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3006 -6 . N20309

Saksalaisia sotilaita Museokadulla vuonna 1918. Vasemmalla kansallismuseo ja oikealla Ostrobotnia.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Paavo Ingervo)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

. N631

Kallion kirkkoa rakennetaan 1911.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Signe Brander)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

. N743

Tunnelmaa nykyisen Mannerheimintie 17 kohdalta vuonna 1912.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Signe Brander)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sahko_tulee_Uusi_Suometar_21-02-1909

Ilmoitus 12.2.1909, Uusi Suometar

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

. N1024

Vuoden 1913 näkymä osoitteesta Mannerheimintie 64-100 Nordenskjöldinkadun kulmasta katsottuna. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

. N638

Viidettä Linjaa rakensivat miehet ja hevoset vuonna 1911.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, Signe Brander)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

. N9664

Ilmapallokauppias Espalla 1913.
(Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Siirry 1920-luvun tarinaan tästä >>

 

4 responses to “1910-luku – isän uusi apulainen

  1. Kiitoxia -olipa mielenkiintoista ja laadukasta :-D Olen syntynyt 1939 ja näissä alkaa jo olla Helsingin osalta tuttua -puhumattakaan hienosta Wulffista, jossa minäkin olen asioinut- kiitos!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s