1920-luku – maailma muuttuu

Aikakaudelle yleistä

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen myrskyisä vaihe Euroopassa laantui, paitsi Italiassa, jossa fasismi alkoi nostaa päätään Mussolinin johdolla. Euroopassa elettiin imperialismin aikaa ja eniten siirtomaita oli Iso-Britannialla ja Ranskalla. Amerikassa rakennettiin ensimmäisiä moottoriteitä autojen yleistyttyä ja ensimmäiset liikennevalot otettiin käyttöön 1920 Detroitissa. Kieltolaki johti järjestäytyneen rikollisen toiminnan alkamiseen ja kuuluisa gangsteri Al Capone loi omaisuuden salakuljettamalla ja myymällä alkoholia. Myös Ku Klux Klan -liike eli voimakkaana. Interpol perustettiin 1922. Ensimmäiset jääkiekon MM-kisat käytiin 1920. Pariisin olympialaisissa 1924 Paavo Nurmesta tuli legenda. Atlantin yli ilman välilaskuja lensi ensimmäisenä Charles Lindbergh 1927 ja seuraavana vuonna valmistui maailman suurin ilmalaiva, Zeppelin.

Suomen ensimmäiset messut 27.6. – 6.7.1920. Sinfoniaorkesteria messujen avajaisissa Punanotkonpuistossa (nyk. Johanneksen kenttä) johtaa Jean Sibelius. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Vuonna 1920 solmittiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä Tarton rauha. Suomen tasavallan alue määriteltiin ja Suomi otettiin Kansainliiton jäseneksi. Samana vuonna olivat Helsingissä ensimmäiset Suomen Messut, joissa myös Wulff oli mukana. Ensimmäiset itsenäisyyspäivän iltajuhlat juhlittiin presidentinlinnassa 1921. Elintarvikesäännöstely päättyi 1922. Myös vuokrasäännöstely purettiin ja kaupungeissa koettiin vaikea asuntopula. Puutalot alkoivat väistyä kivitalojen tieltä Helsingin keskustassa ja Kalliossa. Töölöä, Vallilaa, Käpylää ja Torkkelinmäkeä rakennettiin vauhdilla. Suomessa säädettiin lakeja koskien mm. oppivelvollisuutta, luonnonsuojelua, sukunimiä, asevelvollisuutta, avioliittoa, uskonnonvapautta, maanhankkimista (Lex Kallio), tieliikennettä ja autojen rekisteröintiä.

Ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva Ollin oppivuodet sai ensi-iltansa 1920 Helsingissä (Bio-Bio) ja se oli mykkäelokuva, kuten suurin osa elokuvista siihen aikaan. Suomen ensimmäisiä naispoliiseja alettiin kouluttaa 1923. Lentoliikenne Helsingin ja Tukholman sekä Tallinnan välillä alkoi 1924 (Aero Oy, myöhemmin Finnair), tosin ulkomaanmatkat useimmiten tehtiin vielä höyrylaivoilla. Suomen presidentiksi 1925 valittiin Relander. Suomen Yleisradio perustettiin 1926. Suomen ensimmäinen uimahalli, Yrjönkadun uimahalli, otettiin käyttöön 1928. Siellä voi vielä nykyäänkin nauttia upeasta 1920-luvun tunnelmasta!

Yrjönkadun uimahalli v. 1929 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Olof Sundström)

Englanninkieltä alettiin opettaa Suomen kouluissa, vaikka saksa oli sitä suositumpi edelleen. Suomalaisuudesta kirjoittivat Ilmari Kianto ja Mika Waltari, mutta Suomeen rantautuivat maailmalta myös Tarzan-kirjat, Kippari-Kalle sekä Tintti. Aikakauden suuria säveltäjiämme olivat Madetoja, Merikanto ja edelleen tietenkin Sibelius. Vuosikymmenen lopussa Suomessa oli noin 100.000 puhelinta sekä noin miljoona myytyä äänilevyä gramofonin yleistyttyä. Myös mainosten määrä kasvoi räjähdysmäisesti.

Yleismaailmallisesti 1920-luku oli iloisuuden, ”vallattomuuden” ja jazzin aikaa. Sodan päättymisen jälkeen ja elintason nousun myötä koettiin tarvetta elää täysillä ja myös paeta todellisuutta musiikin, elokuvien ja kirjallisuuden avulla. Ensimmäinen äänipiirroselokuva ilmestyi Amerikassa 1928 ja siinä seikkaili Mikki Hiiri ensimmäistä kertaa valkokankaalla. Maailmalla muoti muutti suuntaansa voimakkaasti, markkinoille tuli vyötäröttömät ja hihattomat mekot, polkkatukka, rintaliivit ja kynsilakka. Myös autoilu tuli muotiin. Ihmisten tietoisuus omasta kehostaan kasvoi ja mm. auringonottaminen yleisillä rannoilla yleistyi. Arkkitehtuurissa ja sisustuksessa jugend alkoi väistyi modernismin tieltä.

Euroopassa oltiin koettu monia yleislakkoja ja vuosikymmen päättyi New Yorkin pörssin romahtamiseen 1929. Siitä alkoi maailmanlaajuinen taloudellinen lama, jolloin mm. kahvin hinta romahti.

Aikakauden suuria keksintöjä olivat penisilliini, insuliini, C-vitamiini ja laastari. Tänäkin päivänä huippulaatua edustavat Parkerin kynät saapuivat Amerikan mantereelta Lontooseen, josta ne levisivät koko Eurooppaan nopeasti. Televisio patentoitiin 1925, joskin se pääsi tuotantoon vasta 30-luvulla. PVC-muovi yleistyi vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Ensimmäinen mannertenvälinen puhelinsoitto tehtiin New Yorkista Lontooseen 1928. Ensimmäinen autoradio kehitettiin 1929.

Mikonkatu 20-luvun lopulla (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Wulff osallistui Suomen ensimmäisille messuille 1920 (Kuva Wulffin omat kokoelmat)

Brunsviga laskukone 1920-luvulta (Wulffin kokoelmat)

Sotien jälkeiset vuodet

Einar Wulff

Suomessa liike-elämä alkoi sotien jälkeen ja elintason nousun myötä kukoistaa, niin myös Wulffilla. Vuoden 1920 myynti oli 3.118.705,62 markkaa nousten vuoden 1925 aikana 5.117.691,16 markkaan. Wulffilla oli vuoteen 1925 mennessä jo 40 henkilöä töissä. Sodan jälkeen tuontia haittasivat merkittävässä määrin lisenssijärjestelmät, mutta kun nekin lopulta poistettiin, alkoivat hankintamatkat Leipzigiin ja jopa Lontooseen ja Pariisiin olla Wulffilla arkipäivää. Thomas aikanaan oli jo aloittanut hankintamatkat, mutta Einar teki sitä järjestelmällisesti ja säännöllisesti.

Einar Wulff oli heti alusta lähtien osoittautunut ennakkoluulottomaksi, rohkeaksi ja nopealiikkeiseksi johtajaksi. Hänelle luonteenomaisinta oli juuri rohkeus toteuttaa asioita. Siksi hän ei maaliskuussa 1920 Leipzigin lentokentällä epäröinyt tarttua nahkaiseen lentäjän asuun, johon kuului myös leuan alta sidottava, päänmyötäinen lentäjänlakki. Hän ei myöskään epäröinyt astua vanhaan sotilaskoneeseen, avonaiseen yksipotkuriseen, jossa oli tilaa lentäjän lisäksi vain kahdelle matkustajalle. Lennokkaasti hän oli tarttunut toimeen uransa alussa ja yhtä lennokkaasti hän jatkoi elämäntyötään.

Työnsä ohella hän huolehti ja vietti aikaa perheensä kanssa, kuten isänsäkin oli tehnyt aikanaan. Einarin poika Harry Wulff syntyi lokakuussa 1920 ja kenties jo silloin Einar näki hänessä työnsä jatkajan.

Tengwall-merkkinen rei’itin (Wulffin kokoelmat)

20-luvun tunnelmia

Ylioppilastalo ja Stockmann v. 1927, Stockmannin korkeassa tiiliseinässä oikealla lukee on Wulffin mainos (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Jarl Nyrberg)

Wulffin myymälöiden ilmapiiri oli aina ollut patriarkaalinen, kuten Thomas oli sen aikanaan Edlundilla oppinut. Myyjät olivat kaikki naisia ja heitä kutsuttiin etunimellä. He puolestaan kutsuivat Thomasia ja Augustaa sedäksi ja tädiksi. Jouluisin myyjättäret näkivät suurta vaivaa rakentaessaan joulunäyttelyn ja jos jouluaatto sattui sunnuntaille, liike pidettiin auki ja myyjättäret saivat hyvät joulurahat. Kaikki ylimääräinen vaivannäkö työntekijöille korvattiin, eikä kukaan valittanut. Monet työntekijät viihtyivät koko elämänsä ajan Wulffilla ja tulivat niin hyviksi ystäviksi monien asiakkaiden kanssa, että kävivät vierailulla heidän kotonaankin.

Wulffilla oli myös omat polkupyörälähetit toimittamassa paketteja asiakkaille ympäri kaupunkia. Heillä oli siistit piccolomaiset asut ja he olivat tuttu näky Helsingin katukuvassa. Tarinan mukaan poliisi järjesti kerran lähettipojille liikennetapojen opetusta ja kutsui heitä koolle niin paljon kuin sanaa saatiin niinä aikoina kulkemaan. Tapahtumasta tuli loppujen lopuksi suuri show, ilmeisesti pojat olivat katsoneet hiukan liikaa Chaplinin elokuvia! Luennoitsijalta ammuttiin ritsalla paperit kädestä ja kahvitarjoilun alkaessa keppostelijat iskivät kahvikupit alhaalta päin ilmaan ja kaupan päälle lätsäyttivät mustikkapiirakat naamaan… Pojat ovat aina olleet poikia?

Ulkomaiset kauppamatkustajat puolestaan olivat hienoja ja sulavakäytöksisiä herroja. Eräs tukholmalainen edustaja käytti hyvin korkeaa silinterihattua ja myös nuuskaa, jota hän tarjoili auliisti niin konttorin kuin myymälänkin neidoille. Hän asui Kauppatorin laidalla olevassa Kleinehs hotellissa ja lähetti myymälään aina appelsiineja saapumisensa merkiksi.

Wulffin pyörälähetit Wulffin kulmalla (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Wulffin päämyymälä 1920-luvulla (Wulffin kokoelmat)

Laiva on lastattu Leipzigissä

Ernst Schneider vuonna 1920

Eräänä varhaiskesän iltana 1920 saapui Helsingin Eteläsataman laituriin laiva ”Mira” Saksasta. Laivasta nousi maihin reipas nuori mies, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja katseli kiinnostuneena ympärilleen. Hän oli 20-vuotias Ernst Schneider, joka oli aloittamassa Wulffilla työt seuraavana päivänä. Sopimuksessa luki kuuden kuukauden määräaikainen pesti. Häntä vastassa oli vossikkakyyti, joka kuljetti hänet vähäisine matkatavaroineen osoitteeseen Snellmaninkatu 15, jossa hänelle oli varattu pieni vuokrahuone. Ernst oli niin innokas aloittamaan työnsä, että vielä illalla hämärissä hän kurkisteli näyteikkunoiden takana tutkiskellen tulevaa työpaikkaansa.

Tämä Leipzigissä syntynyt nuori mies oli työskennellyt paperialalla jo kolme vuotta, viimeisimpänä työpaikkanaan Puolan Bromberg. Hänessä yhdistyi Wulffin henkeen sopivasti asiakaspalveluhenkisyys, täsmällisyys ja velvollisuudentuntoisuus. Mitä ikinä sitten tapahtuikaan, nuori mies Ernst Schneider jäikin Suomeen pidemmäksi aikaa ja oli Wulffilla töissä peräti 45 vuotta ja jäi eläkkeelle 1965. Hänestä tuli konttori- ja paperitarvikeosaston johtaja, prokuristi, johtokunnan jäsen ja lopulta varatoimitusjohtaja.

Kortti Naantalin auringosta

Kesällä 1921 Thomas vieraili Naantalin kylpylässä ja arvokas vanha herra viiksineen sopikin erinomaisesti kaupungin idylliin: mukulakivikatuja, kauniita puutarhoja ja Kultarannan taakse laskeva ilta-aurinko. Hän viihtyi, mutta ei unohtanut liikettään ja työtään kuitenkaan. Eräänä päivänä hän osti maisemakortin ja osoitti sen Yrjönkadun myymäläänsä. Hän kirjoitti kortin toiselle puolelle kauniilla käsialallaan, että nyt olisi vihdoinkin sopiva hetki hävittää se rotta, joka jo pitkään oli oleskellut myymälän varastohuoneessa.

Thomas Naantalin kylpylästä 1921 lähettämä kortti (Kuva Wulffin omat kokoelmat)

Yrjönkadun myymälä näkyy kuvan laidassa vasemmalla (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Viscard-osasto Wulffin kulman 2. kerroksessa (Kuva Wulff)

Vauhtia Viscardilla

Kesällä 1924 myymälään saapui hollantilainen edustaja, joka tarjosi myyntiin aivan uutta Viscard-korttijärjestelmää. Lyhyen mietinnän jälkeen Einar päätti sen hyväksyä ja Wulff sai Viscard-korttijärjestelmän yksinmyynnin Suomessa. Se oli alansa mullistavin uutuus ja Einar uskoi siihen. Se usko ei horjunut siitäkään huolimatta, että se tuntui olevan vielä liian moderni järjestelmä suomalaiseen liike-elämään ja tuotti kahden ensimmäisen vuoden ajan tappiota jopa 100.000 markkaa. Einar ei kuitenkaan antanut periksi, vaan sen sijaan panosti yhä enemmän sen tunnetuksi tekemiseen monenlaisten mainosten muodossa ja lopulta kova työ alkoikin tuottaa tulosta. Järjestelmää myytiin mm. valtion ja kuntien virastoihin, pankkeihin, teollisuuden alalle, liike- ja vakuutusyrityksiin. Viscard muodostui lopulta, parin vuoden tappionsa jälkeen, siihen asti merkittävimmäksi yksittäiseksi myyntiartikkeliksi ja samalla laajimmin Suomessa käytetyksi korttijärjestelmäksi. Einarin liikemiesvaistot olivat jälleen olleet oikeassa.

Vain muutos on pysyvää

Vuonna 1925 Wulff osti muutamia vuosia aiemmin perustetun valokopioliikkeen. Sen asiakkaina olleet insinöörit, arkkitehdit ja teollisuus siirtyivät nyt Wulffin asiakkaiksi. Valokopio-osasto yhdistettiin piirustustarvikeosastoon, joka jo muutenkin oli viime vuosina laajentunut voimakkaasti. Ja koska myös maanmittaus- ja metsänhoitovälineiden, matemaattisten koneiden sekä konttoritarvikkeiden osasto laajeni jatkuvasti, kävi tila jälleen kerran ahtaaksi. Ensin Einar päätti supistaa Billnäsin huonekalujen osastoa ja lopulta luopui siitä kokonaan. Jälleen puhui se hänelle niin tyypillinen rohkeus tehdä nopeita päätöksiä!

Wulffin pukki

Wulffin joulupukki

Vuonna 1927 hankintamatkallaan Saksassa Einar osti luonnollisen kokoisen mekaanisen joulupukin ajatuksenaan laittaa se näyteikkunaa koristamaan jouluksi. Pukki osasi liikuttaa päätään, heiluttaa kättään ja muitakin eleitä, ollen siihen aikaan varsin moderni ilmestys. Siitä tulikin välittömästi kansan suuri suosikki, niin lasten kuin aikuistenkin! Joulupukki koristi siitä lähtien Wulffin päämyymälän näyteikkunaa joka joulu lähes 30 vuoden ajan ja kun se lopulta joutui teknisten vikojen vuoksi varhaiseläkkeelle, tuli yleisöltä niin paljon sekä puhelimitse että kirjeitse yhteydenottoja, että Einarin oli hankittava uusi samanlainen pukki Saksasta. Monet asiakkaat muistavat Wulffin joulupukin tänäkin päivänä ja sen ikimuistoisen hetken, kun sitä perheensä kanssa olivat käyneet näyteikkunassa katsomassa. Oi niitä aitoja aikoja!

Wulffin pukki jäi lopulta eläkkeelle virastaan 1994. Vuonna 2002 se kuitenkin päätettiin kunnostaa ja se tehtiin vanhoja perinteitä kunnioittaen Museoviraston Konservointilaitoksella. Pukki sai pintaansa uuden loiston, punanuttu uusittiin, koneisto huollettiin ja saipa pukki myös uudet ripset! Kaikki toimenpiteet kirjattiin konservointikertomukseen seuraavaa huoltokertaa varten. Pukki sai jälleen uuden elämän ja on vieraillut muutamana jouluna vanhalla paikallaan Stockmannin näyteikkunalla sekä mm. Lelun lumo -näyttelyssä Helsingin Taidemuseossa.

Villa Wulff (Kuva Kauniaisten kaupungin rakennusvirasto)

Kauniisti Kauniaisiin

Vuonna 1929 Einar osti Kauniaisista komean vuonna 1916 rakennetun jugendkivihuvilan, josta tuli Villa Wulff. Sen rakennutti Kauniaisten perustaja Janne Thurman. Talo oli aikakautensa mukainen ja siinä näkyi vielä sääty-yhteiskunnan piirteitä. Se oli kuin hierarkisen, hienostuneen ja muodollisuuden säätelemän elämän oma maailma. Tosin siinä oli toteutettu myös uuden ajan ihanteita ja sisustuksesta oli poistettu vuosisadan alun plyysipäällysteet ja -verhot. Yleisvaikutelma oli uuden aikakauden mukaisesti karumpi ja niukempi. Funktionalismi teki tuloaan.

Nykyään Villa Wulff on merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde ja se on yksityisomistuksessa.

——————————————————————————————————————–

Kahville 1920-luvulle

Suomessa kahvia oli alun perin myyty raakakahvina ja se piti paahtaa eli prännätä kotona. Myös Pauligin toimittamasta kahvista suurin osa oli aluksi raakakahvia. Valmiiksi paahdetun kahvin menekki ylitti raakakahvin vuonna 1926. Aluksi Paulig toimitti paahdetun kahvin kauppoihin viiden kilon pakkauksissa.

Vuonna 1924 Paulig toi ensimmäisenä markkinoille kuluttajapakkauksiin pakatut kahvit. Ensimmäiset pakkaukset olivat käsin käärittyjä ja sinetöityjä 250 ja 500 gramman paperipusseja. Seuraavana vuonna paahtimoon saatiin ensimmäinen pakkauskone ja kahvia alettiin pian myydä myös 100 gramman pakkauksessa. Erilaiset kahvisekoitukset oli nimetty numeroilla.

Vuonna 1929 Paulig toi markkinoille ensimmäiset kahvimerkkituotteensa Juhlasekoituksen ja Presidentin sekoituksen, jotka olivat Juhla Mokka- ja Presidentti-kahvien edeltäjiä. Näitä suomalaisten rakastamia kahvimerkkejä voi tilata Wulffilta.

Lisää aikakauden tunnelmaa kuvina

Helsinkiläinen ambulanssi vuodelta 1920 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Erottaja vuonna 1920 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Eläintieteellinen museo v. 1923 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Nykyisen Mannerheimintien ja Kaivokadun risteys v. 1920 – 1939 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Kalle Havas)

Kauppatorilla myydään perunaa v. 1920 – 1929 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Kalle Havas)

Keskuskatu 4-8 vuonna 1927 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Linja-auto Helsingistä Nurmijärvelle v. 1920 – 1929 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Helsingin linja-autoasema Salomonkadulla v. 1920 – 1929 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Anton Rönnberg)

Kaisaniemenlahden luistinrata ja Pitkäsilta v. 1920 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Kalle Havas)

Maitokuski Kulmakadun ja Meritullinkadun risteyksessä v. 1923 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Sakari Pälsi)

Marian sairaalan odotushuone v. 1923 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Näkymä Arkadianmäeltä v. 1925 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Näkymä Kansallismuseolta, eduskuntataloa rakennetaan v. 1927 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Nykyinen Mannerheimintie 17 vuonna 1925 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Raitiokiskoja rakennetaan Mechelininkadun ja Caloniuksenkadun kulmassa v. 1919 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Anton Rönnberg)

Stockmann, Aleksanterinkadun ja Unioninkadun kulma v. 1920 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Taksi Rautatientorilla ja taustalla joulukuusenmyyntiä v. 1926 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Viidettä linjaa rakennetaan v. 1927 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Asuntopulan aikainen asunto Ruskeasuolla, Tilkan sairaalan lähellä v. 1924 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Ivan Timiriasew)

Asema-aukio v. 1925 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Bensa-asema Hietalahdenkatu 6 vuonna 1926 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eric Sundström)

Eteläesplanadin ja Kasarmikadun kulma v. 1927 – 1929 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Foto Roos)

Hietaniemen hautausmaata rakennetaan v. 1920 – 1939 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Kalle Havas)

——————————————————————–

Seuraava blogijulkaisu tulee kertomaan 1930-luvusta…

——————————————————————–