1940-luku – sodan sirpaleita

1944 . Toinen maailmansota - Suomen jatkosota. Helsingin pommitus 26.-27.2.1944. Yliopiston päärakennus palaa.

Helsingin pommitus 26.-27.2.1944. Yliopiston päärakennus palaa. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Hedenström)

Aikakaudelle yleistä

Jo vuonna 1939 alkanut toinen maailmansota jatkui aina vuoteen 1945 asti ja se vaati noin 62 miljoonan ihmisen hengen. Suomessa talvisodan päätyttyä 1940 käytiin jatkosota Venäjää vastaan 1941-1944 ja Lapin sota saksalaisia vastaan 1944-1945. Venäjä pommitti Suomea koko sodan ajan yli 16.000 pommin voimin ja 1944 Helsinki koki kolme suurpommitusta, kun Stalin oli päättänyt tuhota Helsingin. Suomen tehokas ilmatorjunta ja rannikkotykistö yllätti Venäjän ja Helsingin vauriot jäivät verrattain pieniksi.

Ruotsi tarjosi auliisti apuaan Suomen lapsille ja Suomesta lähetettiinkin noin 80.000 lasta turvaan pääasiassa Ruotsiin ja pieni osa Tanskaan ja Norjaan. Valtaosa heistä kuljetettiin pimennetyin ikkunoin varustetuilla junilla Tornio-Haaparannan raja-aseman kautta. Suomessa sotien aikana kuoli tai katosi noin 97.000 ihmistä ja yli 50.000 lasta jäi sotaorvoksi.

Lastentarhan_vaki_tulossa_pommisuojasta_v1942_Hgin_kaupunginmuseo_tuntematon

Lastentarhan väki tulossa pommisuojasta 1942 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Sotien aikana lähes kaikki elintarvikkeet olivat kortilla. Sokeri vapautui kortilta vuonna 1949, jolloin sen kulutus tuplaantui heti. Kahvi vapautui vasta vuonna 1954. Sota aiheutti myös bensapulan, joka tietenkin lisäsi rautatieliikennettä ja myös vauhditti puukaasulla toimivien ns. häkäpönttöautojen käyttöönottoa. Ja toisaalta suurin osa autoista tarvittiin rintamalle. Suomen markka menetti 40-luvulla suurimman osan arvostaan ja vuonna 1946 toteutettiin ns. setelien leikkaus eli valtion pakkolaina. Kaikki 500, 1.000 ja 5.000 markan setelit määrättiin leikattavaksi kahtia ja toinen puoli piti antaa valtiolle lainaksi.

Mannerheim oli presidenttinä 1944-1946 ja Paasikivi 1946-1956. Vuonna 1946 toteutettiin Helsingin suuri alueliitos, joka viisinkertaisti Helsingin asukasmäärän (jo 341.563 asukasta) ja oli huutava asuntopula. Uusia moderneja kerrostaloja rakennettiin jatkuvasti ja nuoret perheet muuttivatkin tuona aikana lähiöiden uusiin asuntoihin, joissa oli parveke, ruostumaton tiskipöytä, jääkaappi ja uusimpana keksintönä astiankuivauskaappi, jonka teollinen tuotanto alkoi 1948.

Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi joutui luovuttamaan Viipurin Venäjälle ja noin 400.000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Noin 30.000 viipurilaista saapui Helsinkiin asuntopulan keskelle ja loput hajautuivat muualle Suomeen. Myös paljon yrityksiä siirtyi Viipurista Suomeen.

1940-luvulla Suomessa säädettiin uusia lakeja, mm. maanhankintalaki, etunimilaki, lapsilisälaki ja aravalait. Myös sosiaaliturvaa alettiin voimakkaasti kehittää. Sisustuksessa muotia olivat rottinkihuonekalut ja isolehtiset, eksoottisen näköiset kasvit. Sota-aikana elokuvateatterit olivat suosiossa, koska kansa halusi paeta kovaa arkea. Suomisen perheen seikkailut Lasse Pöystin tähdittämänä olivat hyvin suosittuja. Tove Jansson julkaisi ensimmäisen Muumi-kirjansa 1945. Sotavuosien aikana oli voimassa tanssikielto, mutta heti sodan jälkeen tanssilavat ja erityisesti tango nousivat suureen suosioon. Suosikkilaulajia olivat mm. Henry Theel ja Tapio Rautavaara.

Aikakauden suuria keksintöjä oli mm. 1941 Saksassa ensimmäinen virallinen ja ohjelmoitava tietokone Z3, jota käytettiin toisen maailmansodan aikana lentokoneiden suunnittelussa. Vuonna 1946 amerikkalaiset toivat markkinoille ensimmäisen digitaalisen ja elektronisen tietokoneen, joka oli 30 metriä pitkä (U:n muodossa), 3 metriä korkea ja painoi 30.000 kg. Musiikin saralla pienen savikiekon rinnalle kehitettiin isompi LP-levy eli vinyylilevy. Ydinaseet kehiteltiin toimiviksi toisen maailmansodan aikana ja Yhdysvallat räjäytti atomipommit Japanin Hiroshimassa ja Nagasakissa 1945. Yhdysvalloissa rakettilentokone rikkoi ensimmäistä kertaa äänivallin 1947 ja samana vuonna Bellin puhelinyhtymän tutkimusosastolla kehitettiin transistori. Nato perustettiin 1949. Televisiolähetykset yleistyivät kovaa vauhtia maailmalla, mutta Suomeen televisio tuli vasta 1950-luvulla.

 

Pojat_leikkivat_v1941_Hgin_kaupunginmuseo_Vaino_Kannisto

Pojat leikkimässä 1941 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

Allaolevaa kuvaa klikkaamalla voit katso reilun 2 minuutin mittaisen autenttisen
ja ainutlaatuisen videon Suomussalmen taisteluista vuodelta 1940. Video on
British Pathén englanniksi tekemä, eikä se sovi herkimmille katsojille. 

British_Pathe1

Katso ainutlaatuinen autenttinen video Suomussalmen taistelusta. HUOM: video ei sovi herkimmille katsojille!

 

Alla myös toinen reilun kahden minuutin hyvälaatuinen video samalta tekijältä.
Videolla näkyy mm. lapsia juoksemassa pommisuojaan, venäläisiä sotavankeja
ja heidän olojaan Suomessa.

British_Pathe2

Kato video klikkaamalla kuvaa.

 

 

Harry

Harry (Kuva: Wulff-suvun yksityinen valokuva-albumi)

Lähtöjä rintamalle

Kuten jo viime jaksossa mainittiinkin, joutui moni Wulffin työntekijä lähtemään rintamalle. Sinne sai kutsun myös vuonna 1920 syntynyt ja sotien keskellä nuoruusvuosiaan viettänyt Einarin poika, Harry Wulff. Hän oli rintamalla yhteensä peräti 4,5 vuotta, taistellen mm. Syvärillä ja Karhumäellä. Harry taisteli joukkueosastossa Raskas Patteristo 21, joka koostui pääasiassa ruotsinkielisistä itä-uusmaalaisista nuorista miehistä. Osastoa kutsuttiin lempinimellä Tunga 21 ja heille on pystytetty muistomerkki Porvooseen. Kyseinen patteristo kuului 8. divisioonaan, jota puolestaan kutsuttiin Kolmen Kannaksen Koukkaajiksi. He taistelivat vahvasti ja luovuttamatta kaikilla kolmella kannaksella. Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala muisti heitä puheessaan jatkosodan päättymisen 60-vuotisjuhlallisuuksissa vuonna 2004.

Harry omasi ne ”wulffilaiset” luonteenpiirteet, joihin kuului mm. velvollisuudentunto ja kyky vaikuttaa ihmisiin. Hän halusi tehdä asiat oikein ja kerralla kunnolla. Muuten hänestä kasvoi hyvin erilainen kuin isänsä, mihin osaltaan varmasti toki vaikutti kokemukset rintamalla. Hän ei koskaan suostunut puhumaan kokemuksistaan sodassa, se vaan oli ikään kuin kielletty puheenaihe. Hän otti myös paljon valokuvia sodan raadollisuudesta ja järkyttävyydestä, niitä on kokonainen valokuva-albumi täynnä, eivätkä kaikki kuvat sovi herkimpien ihmisten silmille. Harry myös alkoi sodan jälkeen kerätä pienoistykkejä ja myöhemmin hänen työhuoneensa oli niitä täynnä!

Muutaman kokemuksen hän perheelleen sodasta kuitenkin myöhemmin jakoi ja yhden niistä hän kertoi oman poikansa, Johanin, 21-vuotissyntymäpäivillä: samana päivänä kun Harry täytti 21 vuotta, hän oli rintamalla ja venäläisillä oli sinä päivänä armoton tykistökeskitys päällä. Harry ja joukkuetoveri olivat juoksuhaudassa, jonne lensi kranaatin sirpale. Se osui joukkuetoveria suoraan otsaan ja hän kuoli välittömästi. Jos sirpale olisi lentänyt puoli metriä oikealle, se olisi osunut Harryyn ja Wulffin suvun sekä yrityksen historiasta olisi tullut toisenlainen.

Rintamalla käytettiin paljon myös koiria esim. viestinviejinä hankalissa maastoissa, lääkintäkoirina, vartio- ja partiotehtävissä, miinojen etsinnöissä sekä vihollisen paikallistamisessa. Mutta koska sopivia koiria oli vain vähän saatavilla, valtio teki ns. pakko-ostoja eli koiria pakkolunastettiin sotarintamalle. Valtion pakkolunastukseen ja sotakoiraksi joutui myös Harryn rakas saksanpaimenkoira nimeltään Peter von Sanden. Eräänä päivänä saapui rintamalta kotiin hyvin surullinen kirje, joka kertoi koiran taistelleen urheasti, mutta kaatuneen isänmaata puolustaessaan.

 

  • Wulffin nykyinen henkilökunta haluaa kiittää ja kunnioittaa Harry Wulffia, Peter von Sandenia ja kaikkia muitakin rintamalla taistelleita heidän rohkeudestaan ja periksiantamattomuudestaan. Ilman teitä meistä kukaan ei olisi tässä tekemässä jokapäiväisiä askareitaan. Sanat eivät riitä, mutta lausumme ne silti. Suuri kiitos!

 

Valtio pakkolunasti myös autoja sotaan ja sinne lähti myös Einarin Horch-merkkinen auto. Se palautettiin hänelle sodan jälkeen huollettuna ja pestynä, mutta Einar oli aina sitä mieltä, että ei se auto enää ollut entisensä.

Sotien vuoksi opiskelu Saksassa ei ollut mahdollista, joten sotavuosien jälkeen Harry valmistui merkonomiksi Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta 1946. Samalla hän käytännössä valmistui isänsä ja isoisänsä työn jatkajaksi, mutta jatkoi vielä opiskeluaan Sveitsissä 1947-1949. Ja myöhemmin vielä Englannissa 1949-1950 ja Ranskassa 1950-1951. Harry nimitettiin Wulffin varatoimitusjohtajaksi 1951 ja myöhemmin hänestä tuli yrityksen pedantti toimitusjohtaja, joka toteutti asiat kellontarkasti niin kuin oli ne suunnitellut. Kellot oli siis syytä pitää ajassa Wulffilla työskennellessään, mutta eipä mennä asioiden edelle, vaan kerromme Harrystä lisää myöhemmissä blogipäivityksissä.

 

Harry_ja_moottoripyora

Harry (Kuva: Wulff-suvun yksityinen valokuva-albumi)

Kannakselta1

Karua kuvaa kannakselta (Kuva: Harry Wulff)

 

 

Palanen muistojen valokuva-albumista

Vuonna 1948 Einarin vaimo Anna Helena Louise Friederike ”Rikchen”menehtyi 62-vuotiaana. Samana vuonna Einarista tuli kauppaneuvos. Alla muistoja Wulffin perheen valokuva-albumista.

Rikchen_ja_Einar_1920-luvulla

Rikchen ja Einar 1920-luvun alussa (Kuva: Wulff-suvun yksityinen valokuva-albumi)

 

Harry_Rikchen_Einar_Anni_1920-luvulla

Pikku-Harry, Rikchen, Einar ja Ann Mari (Kuva: Wulff-suvun yksityinen valokuva-albumi)

 

Rikchen_ja_Anni_1920-luvulla

Rikchen ja Ann Mari 1920-luvulla (Kuva Wulff-suvun yksityinen valokuva-albumi)

 

Ann Mari

Harryn sisar Ann Mari, lempinimeltään Ammi (Kuva Wulff-suvun yksityinen valokuva-albumi)

 

 

 

Oili Viljakainen

File_013

Neiti Oili Viljakainen oli Mannerheimin luottomyyjätär. (Kuva Wulffin arkisto)

Mannerheim oli ollut Wulffin vakioasiakas jo 1910-luvulta lähtien (ks. kertomus 1910-luvun osiossa) ja asiakkuus jatkui yhä läpi hänen presidenttikautensa 1944-1946. Hänen vierailunsa myymälässä aiheutti aina hieman ylimääräisiä sydämenlyöntejä, erityisesti eräälle myyjättärelle. Mannerheim oli hyvin tarkka kynänsä valinnassa ja halusi aina saman luottomyyjättären, Oili Viljakaisen, häntä palvelemaan. Heille varattiin aina oma tila kynäesittelyä varten, eikä sinne ollut muilla asiaa. Koko myymälä oli varpaillaan ja henkilökunta tiesi, miten tärkeästä tapaamisesta oli kyse.

Kerran kuitenkin sattui niin, että Mannerheimin testatessa Oilin esittelemää kynää, alkoi pöydällä oleva puhelin soida. Ennenkuulumatonta!!! Ja se soi ja se soi. Oili Viljakainen vilkaisi puhelinta, mutta ei vastannut. Mannerheim tarkkaili kynän testaamisen ohella Oilin reaktioita silmäkulmastaan. Puhelin lakkasi lopulta soimasta ja kansalaisten päämies jatkoi tyytyväisenä kynien katselua. Jonkin ajan kuluttua, ikävä kyllä, puhelin alkoi soida uudelleen. Aikansa sitä kuunneltuaan Oili otti riskin saadakseen ikävän häiriön loppumaan ja nosti luurin vastatakseen lyhyesti jotain. Samalla sekunnilla Mannerheim ojentautui, suoristi hihansa ja totesi: ”Jaha. Neiti Viljakaisella ei näytä olevan aikaa minulle.” Sitten hän käveli adjutantit perässään ulos ovesta.

Tarina ei valitettavasti kerro, mikä oli se puhelun tärkeä asia, eikä sitäkään, miten neiti Viljakainen asian otti. Mannerheim kuitenkin palasi takaisin myöhemmin, joten ilmeisesti neiti Viljakainen sai anteeksi.


 

Kyniä, kyniä ja kyniä

1948 huhtikuu . Kevätmessut 17.-25.4.1948. Messuhalli (Töölön kisahalli), presidentti Paasikivi tutustumassa kyniin Oy Wulff Ab:n osastolla.

Kevätmessut huhtikuussa 1948 Helsingin Messuhallissa (Töölön kisahalli). Presidentti Paasikivi tutustumassa kyniin Oy Wulff Ab:n osastolla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

1940-luvun alkua leimasi sotien vuoksi tuotteiden hankala saatavuus, myynnin jyrkkä lasku ja myymälän näyteikkunoiden suojaaminen pommituksilta. Wulffilla tämä kaikki oli koettu myös jo edellisen sukupolven aikana, ensimmäisen maailmansodan aikaan. Sotien aikana jopa täytekynistä oli huutava pula ja niinpä Suomessa valmistettiin jonkin aikaa Juha-merkkisiä täytekyniä. Pula-aikana lyijytäytekyniä sorvattiin visakoivusta. Ja koska uusia kyniä ei sota-aikaan ollut juurikaan saatavilla, korjattiin vanhoja. Tähän tarkoitukseen Wulffilla perustettiin kynäkorjaamo, joka toimi vielä vuosia sotien jälkeenkin.

Sotien jälkeen myynti piristyi ja kuulakärkikynä tuli Suomen markkinoille 1948. Sen myötä myös Wulffin kynäbaarista tuli hyvin suosittu. Kynäbaarissa oli kaikki tunnetut ja parhaat merkit, kuten esim. Waterman, Parker ja Pelikan. Ideana kynäbaarissa oli myös se, että asiakas sai valita kaikki kynänsä osat itse ja rakentaa juuri sellaisen kynän, kuin itse halusi. Elettiin kuulakärkikynän kulta-aikaa, eikä sitä ei silloin noin vaan ostettu summamutikassa. Ensin täytyi testata terän leveys ja kovuus, samoin kaltevuuskulma. Kynämyyjän piti osata asiansa ja sovittaa kynää asiakkaan käteen.

Vuonna 1948 oli Helsingin Messuhallissa (Töölön kisahalli) Kevätmessut ja Wulff oli tietenkin mukana esittelemässä tuotteitaan. Myös Wulffin vakioasiakkaana jo pitkään ollut presidentti Paasikivi kunnioitti Wulffin osastoa vierailullaan, jonka aikana hänelle esiteltiin mm. uusimpia kynämalleja.

 

Wulffin kynäbaari (Kuva Elka, Studio Saurén)

 

Wulffin näyteikkunalla

Wulffin myyjättärien työtehtäviin oli aina kuulunut myös näyteikkunoiden somistaminen. Vuonna 1949 Wulff kuitenkin julkaisi lehdissä työpaikkailmoituksen, jossa haettiin kokenutta somistajaa. Somistajakoulun lukuvuosi oli juuri lopuillaan ja oppilaat toki huomasivat näyttävän ilmoituksen, mutta nimenomaan mainitun kokemuksen puuttuessa kukaan ei rohjennut hakea paikkaa. Wulffin silloinen mainospäällikkö Veikko Lauri sen sijaan kävi somistajakoululla katselemassa oppilastöitä ja silloin eräs rohkeni tulla hänen puheilleen.

Tuure1

Tuure A. Korhonen oikealla (Kuva Elka, Wulff-arkisto)

Näin Wulff palkkasi ensimmäiseksi viralliseksi ja päätoimiseksi somistajakseen 21-vuotiaan Tuure A. Korhosen, ilman alan työkokemusta, mutta luokkansa parhain paperein. Turhaan yrittivät aiemmin näyteikkunoista vastanneet myyjättäret nurista, ettei täällä mitään somistajaa tarvita. Arvon rouvat olivat kovasti mieltä, ettei nuori pojankloppi voi mitenkään korvata heitä heidän vuosikymmeniä arvokkaasti hoitamassaan tehtävässä. Pienen alkukankeuden jälkeen rouvat muuttivat kuitenkin mielensä pian, kun huomasivat herra Korhosen olevan erittäin miellyttävä, mitä kohteliaimmin käyttäytyvä sekä osaavan asiansa.

Myös Einar seurasi tiiviisti Korhosen työpanosta, koska näyteikkunat olivat aina olleet erityisen mielenkiinnon kohde. Einarilla oli jopa tapana kävellä katsomassa ja vertailla Wulffin näyteikkunoita kilpailijoiden näyteikkunoihin. Ilmeisesti myös hän piti näkemästään, koska herra Korhonen sai jo syksyllä reilun palkankorotuksen, pyytämättä. Savosta monen mutkan kautta Helsinkiin töihin päätyneestä nuoresta miehestä tuli ansiokkaasti vuonna 1955 Wulffin mainospäällikkö ja 1964 hänet nimitettiin markkinointijohtajaksi. Korhosen työpanos tuli olemaan varsin merkittävä. Hän oli yrityksen palveluksessa 22 vuotta, sai lukuisia palkintoja töistään, teki Wulffista lyhytelokuvan ”Muistojen Wulffin kulma” (1966) ja kuulemme hänestä vielä lisää tulevissa blogipäivityksissä.

 

  • Wulffin nykyinen markkinointiosasto sai kunnian tavata nyt 86-vuotiaan Tuure A. Korhosen tammikuussa ja maaliskuussa 2015. Hän kertoi meille arjestaan ja juhlahetkistään Wulffilla 22 vuoden uransa ajalta. Hän muisteli Einaria ja Harrya ja kuulimme monta hauskaa ja ikimuistettavaa tarinaa, joita kerromme blogissa myöhemmin. Osa tekstistä on tapaamisestamme lainattua ja osa hänen hienosta kirjastaan ”Kolmen Elämän Mies”. Kiitämme ja kumarramme hänen pitkää ja upeaa Wulff-uraansa, sittemmin mm. Jussi-palkittua elokuvatuottajan ja -ohjaajan uraansa ja toivotamme Tuurelle ja hänen ihastuttavalle Eja-vaimolleen aktiivisia ja mukavia eläkepäiviä!

 

Tuure3

Tuure A. Korhonen Wulffin oli vieraana maaliskuussa 2015. (Kuva Wulff-arkisto)

 

 

Rapid_Retro_06-2015_kampanjakuva

Nykyään Rapid K2 saatavana myös herkullisissa pirtelöväreissä!

Kaunis 1940-luvun klassikko

Rapid_K2

Klassikko Rapid K2 nitoja 1940-luvulla (Kuva: Rapidin kuva-arkisto)

Rapid K2 on klassinen nitoja, joka tuli markkinoille jo 1940-luvulla ja on edelleen yksi suosituimmista nitojamalleista. Alkuperäisen mallin rinnalle on tullut myös 50-luvun pirtelönsävyiset retrovärit, joita melkein tekee mieli hieman nuolaista! Ainakin niitä on kaunis katsella ja kätevä käyttää.

Rapid K2 nitoja edustaa aina ajatonta designia, korkeaa laatua ja virheetöntä toiminnallisuutta. Niissä on 5 vuoden takuu. Löydät ne Wulffinkulman verkkokaupasta >>

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muita kuvia 1940-luvulta:

Agricolankatu_halkopinoja_v1942_taustalla_Kallion_kirjasto_Hgin_kaupunginmuseo_Vaino_Kannisto

Agricolankadun halkopinot vuonna 1942. Taustalla Kallion kirjasto. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1941 . Kaupunkilaisia lepäämässä Katri Valan puiston pommisuojan edustalla keväällä 1941.

Ihmisiä lepäämässä pommitusten välissä Katri Valan puiston pommisuojan edustalla keväällä 1941. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

1940 . Talvisota. Lönnrotinkadun ja Abrahaminkadn kulma. Pommituksissa vaurioituneita taloja.

Lönnrotinkadun ja Abrahaminkadun kulma pommituksen jälkeen 1940. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

1942 . Helsingin pommitus 8.11.1942. Yrjönkatu - Roobertinkatu.

Yrjönkadun ja Roobertinkadun kulma pommituksen jälkeen 1942. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

194003 . Suomen talvisota. Sirpalesuojaa rakennetaan Havis Amandan suojaksi. Etualalla Esplanadikappelin portti.

Havis Amandalle rakennettiin sirpalesuoja 1940. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

Toinen_maailmansota_Neitsytpolku-Pietarinkatu_ammattikoulu_v1944_Hgin_kaupunginmuseo_Hedenstrom

Neitsytpolun ja Pietarinkadun kulma, jossa ammattikoulu tuhoutui pommituksessa 1944. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Hedenström)

 

 

19440206 - 19440207 . Toinen maailmansota. Suomen jatkosota. Helsingin pommituksen 6.-7.1944 tuhoja.

Sodan tuhoa siivotaan vuonna 1944. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Finlandia-kuva)

 

1942 . Kaksi pikkupoikaa hiihtämässä.

Pojat hiihtämässä vuonna 1942. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

Ehostusta_v1943_Hgin_kaupunginmuseo_Constantin_Grunberg

Ehostushetki vuodelta 1943 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

 

1940 -luku . 1940 -luvun kaupunkilaiskeittiö.

Kaupunkilaiskeittiö 1940-1949 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1940 -luku . Vaunuteos Oy:n lastenvaunut.

Lastenvaunut 1940-1949 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1948 n. . Kaksi lasta nukkuu lastenvaunuissa.

Päiväunilla vuonna 1948 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1949 . Poika ja polkuauto.

Poika ja polkuauto vuonna 1949 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1947- 1948 . Lastenhoitoa ja pyykinkuivatusta pihalla Kalliossa

Pyykkiä ja lastenhoitoa Kalliossa 1947-1948 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

 

1949 - 1950 . Alppikatu 7, 9. Taustalla Aleksis Kiven kansakoulu.

Pyykkiä myös Alppikatu 7-9 kohdalla, taustalla Aleksis Kiven kansakoulu. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

 

Kouluaamiainen_v1949-1950_Hgin_kaupunginmuseo_Hugo_Sundstrom

Kouluaamiainen 1949-1950 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Hugo Sundström)

 

1940 -luvun loppu . Aleksanterinkatu 52 - Mannerheimintie 1, 3. Vasemmalla Vanha ylioppilastalo, Aleksanterinkatu 23 ja oikealla Stockmann, Aleksanterinkatu 52

Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteys 1947-1949 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Hugo Sundström)

 

Erottaja_v1949_Hgin_kaupunginmuseo_H_Sundstrom

Erottaja vuonna 1949 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Hugo Sundström)

 

1948 . Mies syöttää puluja arpakioskin edustalla Hakaniementorilla. Taustalla oikealla halkopinoja, vasemmalla Siltasaarenkatu 18, Hämeentie 2.

Hakaniementorilla vuonna 1948 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1949-50 . K. Öhmanin makkaranmyyntivaunu Erottajalla, myyjä Olavi Grundström, syntynyt 12.5.1925.

Makkarakoju Erottajalla 1949-1950 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Hugo Sundström)

 

1949 ennen . Elannon sekatavaramyymälä n:o 170 Herttoniemessä

Elannon sekatavarakauppa Herttoniemessä vuonna 1949 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

Etelasatama_v1949_Hgin_kaupunginmuseo_Hugo_Sundstrom

Eteläsatama vuonna 1949 (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Hugo Sundström)

 

1940 -luku . Kukkien myyntiä kadulla.

Kukkien myyntiä kadulla 1940-luvulla (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1940 -luvun lopulla . Liikennettä Rautatientorilla

Tunnelmaa Rautatientorilta 1940-luvulla (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Roos)

 

1948-50 . Töölön tavara-asema, Helsingin kaupungin maitolaituri.

Maito tuli maalta kaupunkiin Töölön tavara-aseman maitolaiturin kautta 1940-luvulla. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

Wulffin_kulma_v1949_Hgin_kaupunginmuseo_Pietinen_Oy

Mannerheimintie vuonna 1949. Ruotsalainen teatteri oikealla ja sen takana Wulffin kulma. (Kuva: Hgin kaupunginmuseo, Pietinen Oy)

Mainokset

4 responses to “1940-luku – sodan sirpaleita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s