1950-luku – hyvinvointiyhteiskunta

Aikakausi yleismaailmallisesti

Elisabet II:n kruunajaiset vuonna 1953. Kuvaa klikkaamalla voit katsoa n. 20 min pituisen videon. (Kuva ja video Ylen Elävä Arkisto)

1950-luvulla maailma oli henkisesti jakaantunut kahtia, oli kapitalistinen länsi ja kommunistinen itä. USA:n ja Neuvostoliiton välillä vallitsi kylmä sota. Vaikka Suomessa sodat oli nyt sodittu, jatkuivat pääasiassa siirtomaapolitiikkaan liittyvät konfliktit maailmalla. Britanniassa Elisabet II nousi valtaan isänsä kuoltua 1952 ja samana vuonna USA räjäytti ensimmäisen vetypommin. Muista koko maailmaan vaikuttaneista historiallisista tapahtumista mainittakoon Stalinin kuolema 1953, Varsovan liiton solmiminen 1955 ja Argentiinan sotilasvallankaappaus samana vuonna, Suezin kriisi ja Unkarin kansannousu vuonna 1956, Euroopan talousyhteisön perustaminen 1957 sekä Fidel Castron valtaan astuminen Kuubassa 1959.

Maailmanlaajuisesti varmasti vuosikymmenen merkittävimmät keksinnöt olivat sydämentahdistiminen keksiminen 1950, DNA:n rakenteen selvittäminen sekä poliorokotteen keksiminen 1953. Ensimmäinen sukupuolenkorjausleikkaus tehtiin Tanskassa 1952 ja ensimmäinen munuaisensiirto 1954 Bostonissa. Ensimmäiset F1-ajot ajettiin 1950 Silverstonessa. USA:ssa tulivat ensimmäiset väritelevisiot myyntiin 1953 ja samana vuonna julkaistiin ensimmäinen James Bond -kirja. Ensimmäiset Eurovision-laulukilpailut järjestettiin Sveitsissä 1956. Neuvostoliitto lähetti 1957 matkaan ensimmäisen satelliitin, Sputnik 1:n. Vuonna 1959 USA:ssa lanseerattiin mm. Barbie-nukke ja Minigrip-pussi.

Ensimmäinen Barbie tv-mainoksessa. Katso video (1 min) klikkaamalla kuvaa. (YouTube-video)

1950-luvulla USA:ssa syntyi rock’n roll -musiikki, joka synnytti aivan uudenlaisen nuorisokulttuurin. Se vyöryi vanhemman väen vastustuksesta huolimatta kovaäänisine musiikkeineen, kellohameineen, tennareineen, nahkatakkeineen, farkkuineen ja hiusrasvoineen vuosikymmenen kuluessa ympäri maailman. Elvis Presley levytti 1954 ensimmäisen singlensä ”That’s All Right” ja sitä onkin tituleerattu maailman ensimmäiseksi rock’n roll -levyksi.

1950-luvulle tyypillistä olivat myös yltiöoptimistiset näkemykset tulevaisuudesta, kuten esim. oltiin varmoja, että lentoautot tulisivat lähitulevaisuudessa markkinoille. Sitä odotellessa…

Aikakausi Suomessa

Suomessa elettiin 1950-luvun alussa vielä pula-aikaa ja kahvi oli edelleen kortilla. Asunnoista oli huutava pula erityisesti kaupungeissa, kun maalta virtasi työnhakijoita ja sodan jäljiltä evakkoon saapuneet ihmiset olivat myös tulleet jäädäkseen. Vallitseva asumismuoto kaupungeissa oli vuokra- ja alivuokralaisasunnot. Viimeiset sotakorvaukset Neuvostoliitolle maksettiin 1952. Suomalaisella sisulla alettiin kuitenkin rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, uusia ja täysin uudenaikaisia lähiöitä (esim. Espoon Tapiola) rakennettiin vauhdilla, sairaalaverkostoa ja kansanterveystyötä kehitettiin, Kansaneläkelaki uudistettiin ja mm. mielisairaanhoito muuttui kunnalliseksi 1952. Teitä alettiin päällystää pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin, mm. Helsingistä Turkuun vievä tie (Turuntie). Pula-ajan katsotaan virallisesti päättyneen 1954, kun kahvin säännöstely lopetettiin. Koulutustaso Suomessa oli 50-luvulla alhainen, vain 2,5 % oli ylioppilas-tutkinnon suorittaneita ja 93 % oli suorittanut kansakoulun loppuun, jos ihan sitäkään. Kesälomaa pidettiin silloisen työaikalain mukaan 1-3 viikkoa ja lauantait olivat työpäivä. Suomalaisia oli vuosikymmenen lopussa 4,5 miljoonaa, joista 91 % puhui suomea äidinkielenään.

Helsingin rautatieaseman tulipalo 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Pekka Kyytinen)

Helsingin rautatieasemalla syttyi suuri tulipalo kesäkuussa 1950, savupilvi näkyi perimätiedon mukaan Turkuun saakka. Palon aiheuttamien tuhojen korjauskustannusten arvio oli 30 miljoonaa markkaa. Valtio joutui maksumieheksi, koska asemarakennusta ei oltu vakuutettu. Samaan aikaan Helsinkiin rakennettiin lentoasema, huvipuisto ja kauppakeskus. Linnanmäki valmistui 1950, (nyk. Hki-Vantaan) lentoasema ja Forumin (silloinen) kauppakeskus 1952. Myös Suomen ensimmäinen Sokos-tavaratalo avattiin 1952 Helsingin rautatieasemaa vastapäätä. Kiitojunat alkoivat vallata junaraiteita höyryjunien sijaan 1954 alkaen. Henkilöautojen ja moottoripyörien määrä moninkertaistui. Suomen ensimmäiset liikennevalot asennettiin Helsinkiin Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteykseen 1951. Helsinkiin alettiin suunnitella metroa vuonna 1959, mutta vasta kymmenen vuoden kuluttua tehtiin lopullinen päätös sen rakentamisesta. Saab ja Volvo alkoivat asentaa turvavyöt uusien autojensa etuistuimiin.

Ensimmäinen Forumin liiketalo valmistui 1952 Mannerheimintien ja Simonkadun kulmaan. Sen liikkeet ovat sisäpihan ympärillä. Rakennus purettiin 1986 valmistuneen, samannimisen liikerakennuksen, kauppakeskuksen tieltä. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Börje Dilén)

Kodinkoneet (mm. käsikäyttöinen rumpupesukone) alkoivat yleistyä, mutta vain lähinnä kaupungissa ja vielä hyvin hitaasti. Sähkö, viemäröinti ja vesijohto yleistyivät myös pikkuhiljaa. Muoviteollisuus alkoi kukoistaa astioiden, hygieniatuotteiden, leikkikalujen ja värittömän elintarvikemuovin vallatessa markkinoita. Muutenkin kulutustavaramarkkinat laajenivat huomattavassa määrin. Vuosikymmenen uutuuksia Suomessa olivat myös purukumi, Coca-Cola, transistoriradio (aiemmin putkiradio) ja televisio, jota aluksi kutsuttiinkin näköradioksi. Myös värivalokuvia alettiin tehdä, tosin Suomessa suurin osa valokuvista oli edelleen mustavalkoisia.

Rintamamiestalomalli oli hyvin suosittu, koska sen pystyi itse rakentamaan suhteellisen edullisesti. Kotiruoka oli rasvaista, kuten läskisoosia, makkarakastiketta tai hernekeittoa. Vuosikymmenen loppupuolella valmisruokien valikoima alkoi kasvaa, mm. Saarioinen Oy aloitti maksalaatikon valmistamisen 1957. Alkossa sai vihdoin pullot olla hyllyssä pystyasennossa ja etiketit näkyvissä.  Edelleen alkoholin ostaminen oli säännösteltyä, mutta lähinnä kansanterveyssyistä. Long drink -juoma tuli myyntiin olympiavuonna 1952 ja Koskenkorva 1953.

Suomalainen arkkitehtuuri sai 1950-luvulla jopa kansainvälistä mainetta, Alvar Aallon johdolla. Suomalainen muotoilu samoin, ja tuon aikakauden vielä tänäkin päivänä suosittuja helmiä olivat mm. Kaj Franckin Teema-sarja, Tapio Wirkkalan Kantarelli ja Timo Sarpanevan i-sarja. Armi Ratia perusti Marimekon 1951.

Tammikuussa 1951 Suomi pysähtyi suruviestiin: 83-vuotias marsalkka Mannerheim oli kuollut. Hänen 3,7 km pitkä ja noin 150.000 ihmisen seuraama hautajaissaattueensa vaelsi läpi hiljentyneen Helsingin keskustan. Marsalkka Mannerheim kulki viimeistä kertaa hänelle niin tutun Wulffin kulman kautta. Hänen kuuluisat kynäostoksensa Wulffilla jäivät elämään yrityksemme historian lehdille. Yksi Wulffin pääkonttorin neuvotteluhuoneista on nimeltään Marski. Huoneen seinää koristaa Mannerheimista tehty taulu, hänen vanha täytekynänsä sekä hänen vuonna 1946 kirjoittamansa viesti.

Mannerheimin hautajaiset 1951. Voit katsoa 12.44 min pituisen videon klikkaamalla kuvaa. (Kuva ja video Ylen Elävä Areena)

Helsingin olympialaisten juhlaliputus linja-autoasemalla Salomonkadulla 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Olympiakuva Oy)

Vuonna 1952 sai Suomi vihdoin kunnian järjestää kesäolympialaiset, kun ne vuonna 1940 jouduttiin perumaan sodan vuoksi. Vuonna 1955 Suomi hyväksyttiin  Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi, hakemus oli jätetty jo vuonna 1947. Saman vuonna Suomi liittyi myös Pohjoismaiden liittoon sekä vuonna 1956 Unescoon.  Presidenttinä ollut Paasikivi väistyi 1956, jolloin virkaan nousi pitkäksi aikaa Urho Kaleva Kekkonen. Samaan aikaan puhkesi yleislakko, jossa kansa osoitti mieltään palkankorotuksien puolesta. Yleinen hintataso oli hintasäännöstelyn loppumisen jälkeen noussut huomattavasti palkkoja enemmän. Yleiset palkankorotukset saatiin ja seuraavana vuonna Suomen markka devalvoitiin.

Elävää kuvaa vuoden 1956 Helsingistä (n 6 min). Mielenosoitusjoukko kulkee läpi Helsingin keskustan yleislakon aikaan. (Kuva ja video Ylen Elävä Arkisto)

Vuonna 1955 sai ensi-iltansa Suomen ensimmäinen tv-lähetys. Mainostelevisio aloitti toimintansa 1957, mutta vasta seuraavana vuonna alkoivat säännölliset tv-lähetykset ja pian televisio korvasikin radion kodeissa. Ensimmäisiä tv-kasvojamme olivat Teija Sopanen, Lenita Airisto ja Kylli-täti. Lähetykset olivat suoria aina vuoteen 1960 asti, jolloin tallennuslaitteet vasta otettiin käyttöön. Mustavalkoisia ne olivat vuoteen 1970 asti.

Televisiota katsottiin Suomessa ensimmäistä kertaa 1955. (Kuva Lehtikuva)

Aku Ankka -lehti saapui Suomeen 1951. Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi 1952. Väinö Linna kirjoitti 1954 kirjan Tuntematon sotilas, josta muodostui Suomen kaikkien aikojen tunnetuin romaani ja josta jo seuraavana vuonna tehtiin elokuva. Niskavuori-elokuvat olivat myös suosiossa. Suomessa aiemmin pelkästään ruotsiksi julkaistuja Muumikirjoja alettiin julkaista suomeksi vuonna 1955 eli vasta sitten, kun ne olivat saavuttaneet suurta suosiota Ruotsissa ja Englannissa. Yksi suurimmista ja rakastetuista säveltäjämme Jean Sibelius kuoli 1957. Ensimmäinen tietokone Suomessa oli Postisäästöpankin IBM 650 ja se otettiin käyttöön 1958.

Musiikkirintamalla kuunneltiin mm. Metro-tyttöjä, Kipparikvartettia, Olavi Virtaa, Annikki Tähteä ja Laila Kinnusta. Käännösiskelmät olivat suosituimpia. Amerikasta rantautui rock’n roll -musiikki ja Suomessakin sen myötä alkoi aivan uudenlainen nuorisokulttuuri, tosin ensin pääasiassa vain Helsingissä ja Turussa. Samalla siirryttiin savikiekoista vinyylilevyihin. Ensimmäinen suuri nuorisomusiikin tapahtuma Suomessa oli Paul Ankan esiintyminen Linnanmäellä 1959. Rock’n rollin menestystä ei enää pysäyttänyt mikään.

Paul Anka saapumassa Helsinkiin. Klikkaa kuvaa ja katso n. 7 minuutin mittainen video. (Kuvan ja videon alkuperä Ylen Elävä Arkisto)

Rock around the shop – Wulffin 50-luvun sävelet

Wulffin kulma vuonna 1955. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Vuonna 1951 Einar avioitui uudelleen oltuaan leskenä kolme vuotta. Narvasta alun perin  kotoisin olevasta ja Wulffilla työskennelleestä neiti Henningistä tuli rouva Freya Wulff. Edelleen samana vuonna Einarin poika, Harry Wulff, nimitettiin yhtiön varatoimitusjohtajaksi. Harry suoritti tuolloin myös vielä muutamia lisäopintoja Ranskassa ja myöhemmin hän teki opintomatkan Amerikkaan. Harry oli myös tavannut naisen, josta tuli hänen elämänkumppaninsa ja lastensa äiti. Harry Wulff ja Marita Tjeder vihittiin vuonna 1952. Seuraavana vuonna heille syntyi poika ja muut neljä lasta syntyivät muutaman vuoden välein: Thomas, Diana, Nina, Bettina ja Johan. Surullista kyllä, pikkuinen Diana-tyttö menehtyi vuonna 1956 (s. 1955).

Sodan, laman ja säännöstelyn jäljiltä kaupankäynti alkoi vilkastua. Vuonna 1951 Wulff alkoi valmistaa kotimaista mustetta Mannerheimintie 4:n kellarissa. Lisenssi oli hankittu Amerikasta. Mustetta myytiin 9 vuoden aikana n. 200.000 pulloa. Vuonna 1952 perustettiin tytäryritys Fennopen, joka keskittyi pääosin ns. arvokynien myymiseen. Harry Wulff oli luonteeltaan rakentaja ja hänen ollessaan varatoimitusjohtajana aloitettiinkin Wulffin uuden keskusvaraston rakentaminen Pitäjänmäelle. Sen ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1954, mutta rakennustyöt jatkuivat edelleen seuraavan vuosikymmenen puolelle.

Vielä yhden uuden myymälän Wulff avasi Espoon Tapiolan Tapiontorille vuonna 1959. Se oli Wulffin ensimmäinen myymälä pääkaupungin ulkopuolella ja myös ensimmäinen moderni itsepalvelumyymälä.

Tapiolan uusi moderni itsepalvelumyymälä. (Kuva Wulffin arkistot)

Tapiolan myymälä 1959 sekä ensimmäinen myymälän asiakas, 8-vuotias koululainen Pekka Litzen. (Kuva Wulffin arkistot)

Vuonna 1953 Wulffille perustettiin henkilökunnan harrastekerho, jossa järjestettiin illanviettoja, näytelmiä, liikkeiden välisiä urheilukilpailuja yms. Vuonna 1957 perustettiin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä henkilöstölehti Kulma, joka myöhemmin laajeni myös asiakkaille suunnatuksi lehdeksi. Vuonna 1959 perustettiin Oy Wulff Ab:n Toimihenkilöiden Eläkesäätiö, jonka alkupääomaksi yhtiö lahjoitti viisi miljoonaa markkaa.

Kulma-lehden toimitus luovutti lehden ensimmäisen numeron kauppaneuvos Einar Wulffille 1957. (Kuva Wulffin arkistot)

Hyvinä vuosina Wulff muisti henkilökuntaansa joulubonuksella, joka oli peräti kuukauden palkan suuruinen. 1950-luvun muutamina parhaimpina vuosina työntekijät saivat tämän lisäksi vielä toisen saman suuruisen bonuksen Einarin syntymäpäivänä. Henkilökunnalle jaettiin auliisti myös lippuja Helsingin kesäolympialaisiin.

Wulff oli kuuluisa pitkistä työsuhteistaan ja pitkät palvelusvuodet palkittiin ansiomerkein ja juhlatilaisuuksin. Kymmenet Wulffin tuon ajan työntekijät on palkittu pitkistä työuristaan myös Keskuskauppakamarin kultaisin ansiomerkein. Pisimmät urat ovat olleet jopa 45 – 55 vuotta kestäneitä.

Wulffin Viscard-osaston miehet ja autot. (Kuva Wulffin arkistot)

Tuuren tuokioita

Henkilökunnan harrastekerhon ja henkilöstölehden takana seisoi niiden perustaja ja lehden päätoimittaja, somistajaksi palkattu Tuure A. Korhonen, josta viime vuosikymmenen tarinassa jo kerrottiinkin. Eikä häntä myöskään voi olla mainitsematta puhuttaessa pitkistä palvelusvuosista, hän kun oli talossa 22 vuotta. Näyteikkunoiden somistaminen oli tuohon aikaan erittäin arvostettua, se oli myymälän käyntikortti asiakkaalle. Siihen aikaan ei ollut internetiä eikä sähköpostimainontaa, oli vain näyteikkunat ja lehtimainokset kertomassa yrityksen brändistä.

Wulffin somistajana Tuure A. Korhonen osasi asiansa ja voitti useita palkintojakin näyteikkunasomistuksen vuosittaisissa kilpailuissa. Näyteikkunoiden somisteet vaihdettiin kahden viikon välein ja joulusomistus oli tietenkin vuoden kohokohta! Lisäksi hän toteutti niin myymälöiden sisäsomisteet kuin messujen ja näyttelyjen somistukset. Tuure muistaa alkuajoiltaan erityisesti kaksi normaalista poikkeavaa somistusta Wulffin näyteikkunassa. Mannerheimin hautajaisten ajaksi hän teki Wulffin näyteikkunasta äärimmäisen pelkistetyn: taustalle oli laskostettu mustaa samettia, jonka keskellä oli suuri valokuva Mannerheimista sekä yksi valkoinen kallan oksa ja kynttilä. Täysin erilainen oli puolestaan somistus Helsingin olympialaisten ajaksi vuonna 1952. Erittäin ansaitusti Tuure A. Korhonen nimitettiin 27-vuotiaana Wulffin mainospäälliköksi vuonna 1955.

Korhosen muistiin on lähtemättömästi jäänyt myös eräs Myynti- ja Mainosyhdistuksen kokous hotelli Kämpissä maaliskuussa 1956: ”Kyseisenä iltana oli Kämpissä yhdistyksen vuosikokous, mutta silloin tapahtui muutakin: valittiin maalle uutta presidenttiä. Vaalikamppailu Urho Kekkosen ja K. A. Fagerholmin välillä oli ollut poikkeuksellisen kiivas. Samanaikaisesti yläkerran peilisalissa pidettävän kokouksemme kanssa laskettiin presidentinvaalien ääniä. Alakerran ravintolassa oli radio auki – televisiotahan ei vielä silloin ollut – ja ääntenlaskun edistyessä sinne valui peilisalista kokousväkeä kuuntelemaan lopputulosta. Jännitys tiivistyi, orkesterikin oli vaiennut. Ääntenlaskija luetteli monotonisesti ”Kekkonen, Fagerholm, Kekkonen, Kekkonen…” Kaikki kuuntelivat hiiren hiljaa, kunnes tulos ratkesi ja Kekkonen voitti äänin 151 – 149. Hiljaisuuden vallitessa kapellimestari kääntyi arvokkaasti ja nosti tahtipuikkonsa orkesterille, joka aloitti Sibeliuksen Ristilukin. Vähäeleinen, mutta vaikuttava kannanotto siinä tilanteessa.”

Wulffin kulma vuonna 1958. (Kuva Wulffin arkistot, Tuure A. Korhonen)

Casio 14-A laskin vuodelta 1957. (Kuva Casio history)

Vielä yksi keksintö 1950-luvulta

Casio lanseerasi maailman ensimmäisen täysin elektronisen laskimen vuonna 1957. Casio 14-A laskin oli pöytämalli siinä mielessä, että laskimen mukana tuli kokonainen pöytä, johon oli upotettu 342 relejohtoa. Laskimella pystyi suorittamaan yhteen-, vähennys-, jako- ja kertolaskuja, mutta muistia siinä ei toki ollut. Tuon ajan jälkeen laskimet alkoivatkin kehittyä hurjaa vauhtia.

Ajankuvia Suomesta 1950 luvulla

Näin toimi jätehuolto Helsingissä 1950-luvulla. Kuva Punavuoresta. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

City-käytävä Helsingissä vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Kustaanheimo)

Elannon ruokakauppa 1950-luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Jäämäki ja lapsia laskemassa mäkeä Hakaniementorin kaakkoiskulmassa vuonna 1950. Taustalla Hakaniemenkatu 2. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Hämeentieltä vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Valokuvausliike Monifoto Kaivokatu 10:ssä 1950-luvulla. Taustalla on Uusi ylioppilastalo. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Monifoto Oy)

Liittyen ylläolevaan kuvaan, näkymä osoitteesta Kaivokatu 10 nykyään on hyvin toisen näköinen, kurkista Google Street View.

Keskuskatu 1A, 1B, 3, 2 vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Börje Dilén)

Ylläolevan kuvan näkymä Pohjoisesplanadilta Keskuskadulle (taustalla rautatieasema) näyttää nykyään tältä Google Street View:lla katsottuna.

Kolmas linja 11, 13 ja 15 vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Kurkista, millaiselta ylläoleva maisema näyttää nykyään Google Street View:ssa.  Kun tarkkaan katsoo, näyttää vasemmalla oleva kiviaita tai -pengerrys olevan edelleen sama kuin kuvassa. Kovin paljon muita yhtäläisyyksiä ei näy.

Mäkelänkatu 78-82 vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Ylläoleva Mäkelänkadun ja Koskelantien risteys näyttää tältä Google Street View:ssa.

Mannerheimintie 69 – Lääkärinkatu 2 ja 1 vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Ylläoleva maisema näyttää nykyään tältä Google Street View:ssa.

Poikia Mannerheimintie 49 tontin aidalla vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Ylläolevan paikan näkymä on nykyään tällainen Google Street View:ssa.

Mannerheimintie Humalistonkadun kulmasta pohjoiseen vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Kurkista ylläolevan kuvan nykyistä maisema Google Street View:ssa.

Mannerheimintien ja Topeliuksenkadun risteys. Mannerheimintie 77 ja 75 rakenteilla vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Ylläolevan kuvan maisema näyttää nyt tältä Google Street View:ssa.

Näkymä Alppikadun ja Läntisen Alppirinteen kulmasta Helsinginkadulle vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Ylläolevan kuvan maisemaa ei samaksi tunnista enää Google Street View:ssa.

Raitioliikenteen aloituspäivä Kaisaniemenkadulla 26.9.1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Bertel Okkola)

Kaisaniemenkadulla kulkee edelleen raitiovaunut, kurkista Google Street View:sta.

Elannon pikamyymälä Kluuvikadulla vuonna 1951. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Ylläolevan kuvan Elanto on enää muisto vain ja nykyinen näkymä näyttää tältä Google Street View:ssa.

Eteläesplanadi 1950-luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Mannerheimintie 102-104 ja Päivärinnankatu 1-3 vuonna 1950. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Sama Mannerheimintien ja Päivärinnankadun kulma nykyään Google Street View:ssa.

Näkymä Stadionin tornista itään 1948-1950. Etualalla Kaupungin puutarhan tuotantoalue ja talvipuutarha, Hammarskjöldintie 1. Taustalla Alppila, Alppiharju ja Alppilan vesitorni nykyisen Linnanmäen alueella. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, R. Roos)

Pasila, Hertankatu 16, lapsia ihmettelemässä kauppias ja kilpa-ajaja Leo I. Mattilan BMW-merkkistä kilpa-autoa tämän kaupan edessä 1950-luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Ylläoleva Hertankadun maisema näytti tällaiselta vuonna 1983 Kimmo Nylanderin kuvaamana. Nyt koko katua ei ole enää olemassa. Koko Puu-Pasila purettiin 1970-luvulla uuden tieltä. Helsingin Sanomat kirjoitti siitä huhtikuussa 2015 näin.

Pohjoinen Rautatiekatu – Leppäsuonkatu 1950-luvulla. Oikealla Kaasukello. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Roos)

Rautatientori 1950-luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Foto Roos)

Oy Shell Ab:n Salomonkadun huoltoasema iltavalaistuksessa vuonna 1951. Taustalla Salomonkatu 1 ja 3. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Retavuo)

Toinen Linja 19, 17, 15. Näkymä pitkin Suonionkatua Kallion kirkolle 1950-luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Ylläolevan risteyksen katunäkymä nykyään Google Street View:ssa. Kun kuvaa pyöräyttää ympäri ja katsoo taakseen, näkee nuo kalliot.

Vesiposti Pasilankadun ja Kyllikinkadun kulmassa 1950-luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Pasilankadun ja Kyllikinraitin risteys nykyään Google Street View:ssa.

Armi Kuusela Vaakunan terassilla vuonna 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Helsingin olympialaisten juhlaliputus Mannerheimintiellä vuonna 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Olympia-kuva Oy)

Stockmannin edustalla juhlaliputus olympialaisten kunniaksi 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Olympia-kuva Oy)

Lauttasaaren leirintäalue nykyisessä Pajalahden puistossa Helsingin olympialaisten aikaan vuonna 1952. (Hgin kaupunginmuseo, Volker von Bonin)

Helsingin olympialaisten virallinen kisajuoma oli Coca-Cola, jota saapui Suomeen kisoja edeltävänä päivänä Coca-Cola Companyn lahjoittamana 720.000 pullollista. Kuva Hesperian puistosta. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Olympia-kuva Oy)

Kengänkiillottajapoika Rautatieaseman edustalla Helsingin olympialaisten aikana 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Volker von Bonin)

Helsingin lentoasema vastavalmistuuneena vuonna 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Arvo Kajantie)

Linnanmäki vuonna 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Monifoto)

Mannerheimintie ja Wulffin kulma vuonna 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Monifoto)

Matkustajia linja-autopysäkillä Rautatientorilla vuonna 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Volker von Bonin)

Messuhalli Mannerheimintiellä vuonna 1952, taustalla näkyy olympiatuli Stadionin tornissa. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Börje Dilén)

Ja sama kuvakulma nykyään Google Street View:ssa.

Snellmaninkatu 21 pihalta vuonna 1952. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Uudenmaankatu 30 – Fredrikinkatu 33 vuonna 1953. Rakennuksessa toimi jalkinekorjaamo Oy Vakava ab, H. E. Erosen myymälä (hedelmiä ja siirtomaatavaroita). (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Börje Dilén)

Ja sama kadunkulma nykyään Google Street View:ssa.

Työmiehenkatu ja klapikauppa vuonna 1954. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, V. S. Salokangas)

Työmiehenkatu nykyään Google Street View:ssa.

Auroran sairaalan neuvolan edestä vuonna 1954. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Hämeentien ja Mäkelänkadun risteys vuonna 1953. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Ylläoleva maisema nykyään Google Street View:ssa.

Etualalla Eteläisen Hesperiankadun ja Mechelininkadun kulma, kortteli 451. Taustalla Pohjoinen Hesperiankatu 37 vuonna 1954. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, V. S. Salokangas)

Café Ursula perustettiin vuonna 1952 Helsingin olympialaisia varten ja palvelee asiakkaitaan edelleen! (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Olympia-kuva Oy)

Baari Herkkupala Uuden ja vanhan Ylioppilastalon välisellä aukiolla vuonna 1953. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Börje Dilén)

Kauppa Ruskeasuolla Koroistentie 15 vuonna 1953. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Koroistentie 15 nykyään Google Street View:ssa.

Kaupunkikeittiö vuonna 1954. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

Korkeavuorenkatu 38, 36, 34, 32 vuonna 1954. Etummaisina ovat erikoisliike Budapest ja kahvila Bebe. Katolla on Veikkauksen mainos. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Sama kohta Korkeavuorenkadulla nykyään Google Street View:ssa.

Liikennettä ja valoja öisellä Mannerheimintiellä vuonna 1953. Kuvattu Erottajalta luoteeseen, vas. edessä Rake Oy (Erottajankatu 4), oik. edessä Ruotsalaisen teatterin kaareva seinä, sen takana Stockmann ja Wulffin kulma. Taustalla kesk. näkyy Kansallismuseon torni. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Börje Dilén)

Näkymä Hämeentieltä Mäkelänkadulle vuonna 1951. (Hgin kaupunginmuseo, Eino Heinonen)

Näkymä Hämeentielä Mäkelänkadulle nykyään Google Street View:ssa.

Tunnelmaa Perhonkadulta (asunnot 10, 8, 6, 4) vuonna 1954. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, V. S. Salokangas)

Näkymä Perhonkadulle nykyään Google Street View:ssa.

Haagan raitiovaunu Kivihaan kohdalla Haagassa Nuijamiestentien varrella vuonna 1953. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Ruskeasuolta vuonna 1953. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Töölön poliisiasema vuonna 1953, Runeberginkatu 63. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Börje Dilén)

Runeberginkatu 63 nykyään Google Street View:ssa.

Pasilan rautatieasema vuonna 1956. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Pasilan rautatieasema näyttää nykyään hyvin erilaiselta, kurkista Google Street View:sta.

Pasilankatu 14-22 vuonna 1955. (Kuva Hgin kaupunginmuseo Constantin Grunberg)

Näkymä samoilta kohdilta Pasilankatua nykyään Google Street View:ssa.

Inkoonkatu 2, 4, 6, 8 ja 10 vuonna 1956. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Näkymä Inkoonkadulle nykyään Google Street View:ssa.

Keskuskatu 6 vuonna 1955-1956. Selim A. Lindquistin suunnittelema yksikerroksinen basaarirakennus, jossa sijaitsi mm. ravintola Central. Talo valmistui n. 1910, purettiin 1965. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Mannerheimintien, Salomonkadun ja Arkadiankadun risteys vuonna 1955. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Vilho Laiho)

Ja sama risteys nykyisellään Google Street View:ssa (tosin kuvakulma kadulta).

Aleksanterinkatu 14 pihasta vuonna 1959. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Aleksanterinkatu 14 julkisivu nykyään on kaunis! Katso Google Street View:sta.

Bensiiniasema Gulf, Reijolankatu 3 vuonna 1959. Sama rakennus toimii nykyään hampurilaisravintola McDonaldsina. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grunberg)

Ja sama näkymä nykypäivänä Google Street View:ssa.