1960-luku – uusia tuulia

Helsingin_Sanomat_21-07-1969

Helsingin Sanomat 21.7.1969

Aikakausi yleismaailmallisesti

1960-luvulla maailma otti suuria askelia. Ihminen kävi avaruudessa, käveli kuussa ja kehitti internetin varhaisen esi-isän. Afrikan siirtomaat itsenäistyivät ja alettiin ensimmäistä kertaa uutisoida kolmannen maailman nälänhädästä. Kiinalainen kommunistipoliitikko Mao Zedong yllytti kulttuurivallankumoukseen ja ”maolaisuus” levisi läpi Aasian ja myös muuallekin. USA:ssa mustat alkoivat vaatia täysiä kansalaisoikeuksia ja rotuerottelun poistamista kouluista Martin Luther Kingin johdolla. Naiset heräsivät myös vaatimaan oikeuksiaan ja feminismi alkoi kehittyä. Vuosikymmenen tunnelmaa leimaavat suuret mielenosoitukset mm. rotuerottelua ja sotaa vastaan. Se oli myös ”vapaan rakkauden” ja seksuaalisen vapautumisen kulta-aikaa.

 

kennedyetusivu

Keskisuomalaisen etusivu 23.11.1963

Vuonna 1960 USA  lähetti ensimmäisen sääsatelliitin avaruuteen ja Neuvostoliitto ensimmäisen ihmisen, Juri Gagarinin, avaruuslennolle. Samana vuonna Ranska teki ensimmäisen ydinkokeensa ja Agadirin kaupunki Marokossa tuhoutui maanjäristyksessä.  Jo 50-luvulla alkanut Vietnamin sota jatkui edelleen ja USA osallistuminen siihen kasvoi koko 60-luvun ajan. Vuonna 1961 Kuuba julistautui sosialistiseksi tasavallaksi ja Itä- ja Länsi-Saksan välille rakennettiin Berliinin muuri.  Kuuban ohjuskriisi kiristi idän ja lännen välit äärimmilleen 1962 ja koko maailma oli hetken ydinsodan partaalla. USA:n presidentti John F. Kennedy murhattiin 1963. Nelson Mandela tuomittiin elinkautiseen vankeuteen rotusorron vastaisesta työstään Etelä-Afrikassa 1964. Samana vuonna Martin Luther King sai Nobelin rauhanpalkinnon ja kommentoi pitävänsä mahdollisena, että Yhdysvalloissa on 25 vuoden kuluttua musta presidentti. Martin Luther King murhattiin kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1966 Indira Gandhi nousi Intian ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoaksi naispääministeriksi. Lähi-Idässä käytiin kuuden päivän sota arabivaltioiden ja Israelin välillä vuonna 1967 ja Kreikassa tapahtui sotilasvallankaappaus. Saddam Hussein nousi valtaan Irakissa 1968 ja Muammar Gaddafi Libyassa 1969. Kaksi amerikkaista astronauttia, Neil Armstrong ja Buzz Aldrin, astuivat ensimmäisinä ihmisinä Kuuhun 1969 ja kuun pinnalta lausuttiin kuuluisat sanat ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle”. 60-luvun lopussa USA:n kouluissa lopetettiin rotuerottelu.

1960-luvulla keksittiin monet nykyaikaakin hallitsevat asiat, esim. e-pilleri ja laser vuonna 1960 sekä internetin esi-isä Arpanet 1969. Tietokoneet alkoivat 60-luvulla yleistyä tutkimuskäytössä, rautatiet sähköistyivät ja suihkumoottorilentokoneet korvasivat potkurikoneet. WWF (Maailman luonnonsäätiö) perustettiin 1961. Vuonna 1963 Philips esitteli C-kasetin, jolla pystyi ensimmäistä kertaa itse nauhoittamaan ääntä. Samana vuonna amerikkalainen graafikko Harvey Ross Ball palkattiin tekemään vakuutusyhtiölle mainosta ja hän piirsi kymmenessä minuutissa ja noin 45 dollarin palkkiolla keltaisen pallon ja sille silmät ja suun. Siitä tuli koko maailman tuntema hymynaama.

Beatles_AP_Photo

Beatles (Kuva: AP Photo)

Vuonna 1960 Hollywoodin Walk of Fame sai ensimmäisen nimetyn tähtensä Joanne Woodwardin mukaan. Vuonna 1962 julkaistiin ensimmäinen Beatles-levy ja ensimmäinen James Bond -elokuva. Samana vuonna koko maailman rakastama näyttelijä Marilyn Monroe kuoli. Vuonna 1966 alkoi USA:ssa Star Trek -tv-sarja ja muotimaailman kärkituote oli minihame. Yleisesti 60-luvun pukeutumisessa haettiin aiempaa enemmän ns. shokkivaikutusta. Vuoden 1969 kuuluisaa Woodstock-festivaalia hallitsi kuitenkin hippimuoti, josta kehittyi pohja tulevan vuosikymmenen muodille.

 

Aikakausi Suomessa

Suomi alkoi 60-luvulla muuttua maatalousvaltiosta teollisuusvaltioksi. Maaseudulla pistettiin ”pellot pakettiin” ja lähdettiin asumaan kaupunkien lähiöihin tai Ruotsiin. Suomesta muutti Ruotsiin noin 40.000 ihmistä, joista suuri osa lähti Volvon tai Saabin tehtaille töihin. Kuluttaminen kasvoi 60-luvulla selvästi aiempaan verrattuna ja nyt esim. televisio ja jääkaappi oli lähes jokaisessa kodissa. Televisiossa oli kaksi kanavaa ja suosituimpia ohjelmia olivat mm. kotimainen visailuohjelma Tupla tai kuitti sekä amerikkalainen villiin länteen sijoittuva tv-sarja Karjatila High Chaparral, jotka kummatkin jatkuivat vuosia. Television tuleminen myös muutti ihmisten ajankäyttöä. Ensimmäiset mikroaaltouunit ja astianpesukoneet tulivat Suomen markkinoille 60-luvulla, mutta yleistyivät vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

1964 . Ruuanlaittoa, kanaa grillataan sähkölieden uunissa.

Vuonna 1964 sähköhella oli uusinta uutta. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Foto Roos)

Kekkonen hallitsi presidenttinä koko 60-luvun (yhteensä 3 kautta). Vuonna 1961 Suomessa koettiin Neuvostoliiton taholta ja YYA-sopimukseen liittyen ns. noottikriisi, jonka jälkeen Kekkonen hajotti eduskunnan. Vuoden 1966 jälkeen alettiin uuden työaikalain puitteissa siirtyä pikkuhiljaa viisipäiväiseen työviikkoon, mutta virallisesti ja lopullisesti se toteutui vasta 1970. Muitakin uusia lakeja säädettiin: tekijänoikeuslaki, puoluelaki ja uusi alkoholilaki. Keskiolut vapautui kauppoihin 1969 ja Alko sai luvan perustaa myymälöitä kaupunkien lisäksi myös maalaiskuntiin. Samana vuonna Helsinkiin perustettiin ensimmäiset pubit, joissa alkoholia tarjoiltiin ensimmäistä kertaa myös ”seisomapaikoille”, mutta muuten alkoholia tarjoiltiin ravintoloissa pääsääntöisesti vain ruuan kanssa. 60-luvun puolivälin jälkeen käytiin Suomessa kiihkeää keskustelua siitä, tulisiko naisen päästä ravintolaan ilman miestä ja vieläpä niin, että hän käyttää housuja hameen sijaan. Vasta 60-luvun lopulla Alko salli naiset ravintola-asiakkaiksi ilman miesseuraa, mutta kaikki ravintolat eivät siihen kuitenkaan siinä vaiheessa vielä suostuneet. Miehillä ravintolassa oli pikkutakki- ja solmiopakko, joka poistui vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Farkut jalassa ei ravintolaan päässyt.

 

 

 

Talouskaupan_edustaja_onnittelee_Telefunken-television_voitosta_v1962_Hgin_kaupunginmuseo_Bengt_Anderson

Talouskaupan edustaja onnittelee Telefunken-television voittajaa 1962. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Bengt Anderson)

Mannerheimin kunniaksi Helsinkiin pystytettiin ratsastajapatsas 1960 ja samana vuonna Tampere sai ensimmäiset liikennevalonsa. Vuonna 1961 Suomi osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin Laila Kinnusen esityksellä ja sijoittui kymmenennelle sijalle. Niihin aikoihin alkoi myös ilmestyä nuorison rakastama Suosikki-lehti. Vuonna 1962 päätettiin kokeilla ensimmäistä kertaa enimmäisnopeusrajoituksia tieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi, mutta pysyväksi järjestelmäksi se otettiin vasta 1978. Vuonna 1962 otettiin käyttöön Suomen ensimmäinen moottoritie (Tarvontie). Vuonna 1963 Yleisradio aloitti suositun Sävelradion ja sinä vuonna ajettiin viimeiset Eläintarhan ajot. Samana vuonna Suomessa tuli voimaan lakisääteinen sairausvakuutus ja tehtiin myös rahauudistus, jonka seurauksena 1 uusi markka vastasi sataa entistä markkaa. Suomen Ilmatieteellinen keskuslaitos antoi viiden vuorokauden sääennusteen ensimmäistä kertaa vuonna 1965 ja sinä vuonna valmistui myös Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsän halli Tampereella. Vuonna 1967 Suomen markka devalvoitiin, paljastettiin Sibelius-monumentti sekä perustettiin Finnkino. Vuonna 1969 Uudenkaupungin autotehdas valmisti ensimmäisen suomalaisen Saab 96:n ja Finlandia-taloa alettiin rakentaa.

 

Suomen television ensimmäinen musiikkiohjelma Levyraati alkoi vuonna 1961 ja se jatkui noin 35 vuoden ajan. Mikko Niskasen elokuva ”Pojat” teki Vesa-Matti Loirin tunnetuksi 17-vuotiaana vuonna 1962. Suurta kohua aiheuttivat Hannu Salaman kirja ”Juhannustanssit” vuonna 1964 sekä Mikko Niskasen elokuva ”Käpy selän alla” vuonna 1966. Työmiehen lauantaista laulanut Irwin Goodman lauloi itsensä kansan suosioon vuonna 1965. Väinö Linna sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1963 kirjasarjastaan ”Täällä Pohjantähden alla”. Vuonna 1964 konsertoi Cliff Richard Linnanmäellä ja seuraavana vuonna Yyterin hiekalla puolestaan Rolling Stones. Vuonna 1967 Jimi Hendrix soitti Helsingin Kulttuuritalolla, Marlon Brando vieraili Suomessa Unisefin lähettiläänä ja Kirka levytti läpimurtokappaleensa ”Hetki lyö”.

 

Erottajalta_v1961_Hgin_kaupunginmuseo_Jalmari_Aarnio

Erottajalta 1961, taustalla Ruotsalainen teatteri ja Wulffin kulma. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Jalmari Aarnio)

 

 

Wulffin kulman kuulumisia

Wulffin_miehet_60-luvulla

Einar, Harry ja Harryn poika, nuori Thomas Wulff yrityksen perustajan Thomas Fredrik Wulffin muotokuvan äärellä. (Kuva Wulffin arkisto)

Uusi vuosikymmen Wulffilla alkoi sukupolvenvaihdoksella: 40-vuotias Harry Wulff nimitettiin toimitusjohtajaksi 1960 ja Einar siirtyi johtokunnan puheenjohtajaksi. Einar oli ollut hyvin pidetty ja suuresti kunnioitettu johtaja. Hän oli johtanut yritystä tiukasti ja hänen huoneeseensa ei henkilökunnalla ollut mitään asiaa, ainakaan etukäteen aikaa varaamatta. Einarin aikana ei sinuttelu myöskään tullut kyseeseen, kuten ei siihen maailman aikaan automaattisesti muutenkaan. Lähimmän apulaisensa, silloisen varatoimitusjohtajan, Ernst Schneiderin kanssa Einar teki sinunkaupat vasta, kun Schneider oli ollut talossa 25 vuotta. Myös Harrysta oli tuleva vaativa ja tarkka johtaja, mutta hän pyrki pitämään hieman vapaammin huoneensa oven auki myös henkilökunnalle. Wulffilla noudatettiin edelleen tiukasti sääntöjä, aikatauluja ja tarkkoja kellonaikoja. Työntekijältä vaadittiin paljon, mutta hyvästä työstä myös palkittiin ja kiitettiin.

Manfred_Schneider

Manfred Schneider (Kuva Wulffin arkisto)

Edellä mainittu Ernst Schneider oli tullut Wulffille Saksasta kuuden kuukauden määräaikaiseen työhön vuonna 1920 ja hänestä kerrottiinkin 1920-luvun osiossa. Suunnitelmat olivat matkan varrella muuttuneet, oli tullut perhe ja hän oli lopulta edennyt varatoimitusjohtajaksi asti. Oltuaan yli 40 vuotta talossa, palkattiin myös hänen poikansa Wulffin palvelukseen: Manfred Schneider aloitti marraskuussa 1961 johtokunnan sihteerinä. Hän hoiti myös toimitusjohtajan apuna erikoistehtäviä sekä toimi sivuliikkeiden esimiehenä. Kaksi vuotta myöhemmin 1963 hänet ylennettiin osastopäälliköksi vastaamaan koko konttoriteknillisestä osastosta. Palveltuaan 45 vuotta, jäi Ernst Schneider hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Wulffin näyteikkunat voittivat myös 60-luvulla Somistajayhdistyksen palkintoja, jopa kuusi kertaa peräkkäin. 60-luvun lopulla valmistui myös Tuure A. Korhosen tekemä hieno dokumenttifilmi Wulffin toiminnasta.

 

Mannerheimin lempimyyjätär muistelee

Oili_Viljakainen_1967

Neiti Oili Viljakainen vuonna 1967. (Kuva Wulffin arkisto)

Vuonna 1967 tehtiin Kulma -lehteen Wulffin palveluksesta eläkkeelle juuri jääneiden myyjättärien haastattelu, jossa he muistelivat menneitä vuosia. Mukana oli myös 47 vuotta Wulffin palveluksessa ollut, aiemminkin tarinassamme mainittu neiti Oili Viljakainen, Mannerheimin lempimyyjätär. Hän muisteli, miten oli 15-vuotiaana seissyt Wulffin kulmassa Einar Wulffin edessä hakemassa juoksutytön paikkaa monen muun toivorikkaan kanssa. Kauppaneuvos oli palkannut neiti Viljakaisen sanoin: ”Luulenpa, että valitsen sinut.” Marsalkka Mannerheimista kysyttäessä neiti Viljakaisen silmiin syttyi edelleen syvä ihailun ja kunnioituksen tuike. Hän muistelee Mannerheimia sanoin miellyttävä, kohtelias ja huoliteltu. Arvomerkit kiilsivät ja jopa setelit Mannerheimin lompakossa olivat aina uusia ja taittamattomia.

Myyjättäret muistelevat palvelleensa lähes kaikkia Suomen presidenttejä, ja erityisellä lämmöllä he muistelevat presidentin rouva Alli Paasikiveä, joka oli mitä herttaisin ihminen ja häntä oli aina ilo palvella. Rouva Paasikivi ei koskaan pitänyt rahaa mukanaan, vaan iloisesti tuli aina myyjättäriltä kysymään: ”Tunnetteko minut?”. Toki he tunsivat ja tuotteet valittiin. Parin tunnin kuluttua presidentinlinnan sotilas toi rahat.

Neiti Oili Viljakaisella olisi meille vielä paljon kerrottavaa, mutta rauha hänen muistolleen. Hän oli yksi Wulffin pitkäaikaisimpia työntekijöitä, joka palveli myymälässä viidellä eri vuosikymmenellä eli koko työikänsä ajan. Hänet palkittiin useilla ansiomerkeillä vuosikymmenten aikana. Hänen uraansa kunnioittaakseen, Wulff valitsi Oili Viljakaisen nimen nykyisten myymälöidemme viestintuojaksi ja niinpä hänen nimensä vilahteleekin tämän päivän Wulffin sähköisissä asiakaskirjeissä. Neiti Oili Viljakainen on kunnioitettu osa Wulffin historiaa.

 

Suuria ja kauas kantavia päätöksiä

Vuonna 1960 tehtiin vuosien pähkäilyn jälkeen vihdoin rakennuspäätös koskien Mannerheimintie 4:n toimitiloja. Päätöstä vauhditti myös se tosiasia, että Wulff oli ollut kaikki nämä vuodet Stockmannin kiinteistössä vuokralla ja nyt vuokraisäntä oli ilmoittanut lähiaikoina laajentavansa tavaratalon tiloja myös Wulffin käytössä olleeseen tilaan. Toki myymälä oli muutenkin jo käynyt Wulffille ahtaaksi jatkuvasti laajenevalle tuotevalikoimalle.

Mannerheimintie 4:ssä sijainneen vanhan kiinteistön tilalle rakennettaisiin siis uusi ja moderni toimitalo. Se oli suuri päätös ja valtava investointi. Rakennustoimikunnan vetäjäksi nimitettiin Wulffin kaupalliseksi johtajaksi pari vuotta aiemmin palkattu Kaj Hammarén. Einar vastusti uuden rakentamista, aivan kuten Thomaskin oli aikoinaan vastustanut Einarin laajentamisprojekteja.  Hankkeeseen ryhdyttiin kuitenkin ja tilattiin piirustukset kiinteistöstä. Uuden myymälän suunnitteluun uhrattiin valtava määrä työtunteja, koska siitä piti ehdottomasti tulla niin hieno, että se houkuttelisi jo yli 60 vuotta samassa tutussa paikassa, Wulffin kulmassa, toimineesta myymälästä asiakkaat siirtymään tien toiselle puolelle.

Tuure_A_Korhonen

Markkinointipäällikkö Tuure A. Korhonen vuonna 1964. (Kuva Wulffin arkisto)

Myymälän sisustuksen suunnittelua varten perustettiin toimikunta, jonka puheenjohtajaksi nimitettiin jo aiempien vuosikymmenten tarinoista tuttu Tuure A. Korhonen. Mukana oli myös uuden myymälän tuleva myymäläpäällikkö Teuvo Rope, sisustusarkkitehti Marja-Liisa Parko sekä kalusteiden suunnittelun asiantuntija, sisustusarkkitehti Pentti Heinonen, Artekista. Toimikunta kävi Euroopassa tutustumassa sen ajan viimeisimpiin myymäläratkaisuihin. He kävivät Kölnissä, Düsseldorfissa, Rotterdamissa Zürichissä ja Tukholmassa, sekä huonekalumessuilla että uusissa myymälöissä etsimässä ideoita. Tällä matkalla Tuure A. Korhonen sai myös idean Wulffin mustavalkoraidoista, jotka vielä nykyäänkin tuovat oman leimansa Wulffin pakkauslaatikoille, käärepapereille ja pusseille.

Vähitellen ideat alkoivat näkyä suunnittelupöydillä ja piirustuksissa. Kaikki kalusteet suunniteltiin yksilöllisesti ja niistä tehtiin pienoismallit. Kalusteiden rungot tehtäisiin jalopuusta ja metalliosat himmeästä pronssista. Istuimet päällystettäisiin mustalla nahalla. Matot olisivat parasta englantilaista wiltonia. Hillitty valaistus upotettaisiin kattoritilöihin ja pistevaloin korostettaisiin harkitusti sisustuksen yksityiskohtia. Ja näitä suunnitelmia ryhdyttiin toteuttamaan taustalla, liiketoiminnan edelleen jatkuessa Wulffin kulmalla.

Jo parin vuoden ajan oli myös suunniteltu Wulffille uutta logoa, joka lopulta muotoutui ja otettiin käyttöön vuoden 1963 alussa. Sen suunnitteli taiteilija P. O. Nyström, joka toimi taiteellisena johtajana Mainos Taucherilla, joka puolestaan silloin oli Suomen suurin mainostoimisto. Logolle haettiin sellaista tuotetta, joka voisi edustaa koko Wulffin tuotevalikoimaa ja tarinaa. Tehtävän täytti täydellisesti eräs kaunis käyräviivain, joka edelleen koristaa Wulffin logoa. Myös perustamisvuosi 1890 otettiin logoon mukaan, se oli ikään kuin kunnianosoitus yrityksen pitkälle historialle.

Vuonna 1963 Wulffilla otettiin käyttöön rintapieleen kiinnitettävät henkilökortit, koska wulffilaisia oli jo niin paljon, ettei kaikkien nimiä muistanut millään. Tulevan uuden myymälän sisustusprojektia menestyksekkäästi johtanut Tuure A. Korhonen nimitettiin mainospäälliköstä markkinointipäälliköksi 1964.

 

Wulffin_autoja_60-luvulla

Wulffin autoja 60-luvulta (Kuva Wulffin arkistot)

 


Lisää paperia ja kauppaa

Wulff-auto

Wulff-volkkari (Kuva Wulffin arkisto)

Wulffilla ei toki jämähdetty pelkästään rakennusprojektin ympärille, vaan liiketoimintaa kehitettiin liiketilojen rinnalla jatkuvasti. Vuonna 1961 perustettiin tytäryritys Oy Fenno-Paperi Ab, jonka toimitusjohtajana Harry toimi. Tytäryrityksen liikeideana oli Wulffin aiemman tukkuosaston tapaan tukkumyynti jälleenmyyjille ja suurin osa kaupankäynnistä toteutettiin suoramyyntinä yritysten hankintaosastojen kautta.

Vuonna 1962 Wulff alkoi valmistaa omaa valojäljennöspaperia Pitäjänmäen tiloissaan. Tässä oli kaupalliseksi johtajaksi palkatulla, Kai Hammarénilla, suuri rooli. Hän oli aiemmin toiminut mm. Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen vientiosaston teknisenä asiantuntijana.

Wulff solmi myös paljon kauppasuhteita Eurooppaan ja tavaraa tilattiin myös Amerikasta ja Japanista. Tekniset tuotteet saivat jatkuvasti enemmän ja enemmän jalansijaa ja Wulffin suurimmaksi kohdeasiakasryhmäksi oli tullut teollisuus- ja rakennusala. Wulffilla oli geo-tuotteiden osasto, repro-osasto, teknisten piirustusvälineiden osasto sekä jäljentämö. Näiden osastojen yhteismyynti oli 60-luvun puolivälissä lähes puolet koko liikevaihdosta.

Wulff avasi myös syyskuussa 1969 uuden erikoismyymälän Helsingin Otaniemeen, Alvarin aukiolle vastapäätä Dipolia. Myymälän tuotevalikoima oli pääasiassa suunnattu Teknillisen Korkeakoulun opiskelijoille. Samana vuonna uusittiin täysin myös Snellmaninkadun myymälän sisustus ajan mukaiseksi eli rohkeita värejä, moderni valaistus ja uudet kalusteet.

 

Kulma ja kaari

Vuonna 1964 markkinointipäällikkö Tuure A. Korhonen ehdotti yrityksen johdolle, että Wulffin historiasta kirjoitettaisiin kirja ja hän ehdotti kirjoittajaksi Matti Kurjensaarta, jonka tyylikkäitä kirjoituksia oli ollut Suomen Kuvalehdessä. Harryn mielestä idea oli hyvä ja varsin toteutuskelpoinen. Kirjailijalle kaivettiin lähdeaineistoa ja hänelle varattiin haastatteluaikoja. Kurjensaari sai vapaat kädet toteuttaa itseään tarinan muodossa, mutta aikataulu oli tiukka ja tinkimätön: kirjan oli oltava valmis Wulffin 75-vuotisjuhlapäivänä.

Alkoi noin vuoden mittainen kirjoitustyö, jota Korhonen parhaansa mukaan avusti taustalla ja myös hoputti kirjailijaa pysymään aikataulussa, joka välillä kävikin melko haasteelliseksi. Lopulta Harry vaatimalla vaati saada luettavakseen vedoksen, vaikka se oli vielä oikolukematta ja täynnä käsin tehtyjä merkintöjä. Tämä kaikki oli, kuten Korhonen osasi odottaakin, liikaa hyvin tarkalle toimitusjohtajalle. Harry paiskasi tekstinipun seuraavana aamuna Korhosen työpöydälle ja sanoi huonotuulisena: ”Maksetaan pois kirjailija, ei me tällaista roskaa julkaista, kauppaneuvoskin (Einar) on samaa meiltä.” Korhonen ei lannistunut, vaan päätti, että teksti kirjoitetaan puhtaaksi ja siitä tehdään kirja, jota vielä kiitetään. Harry sanoi, että sitä päivää ei tulisi koskaan.

Teksti kirjoitettiin puhtaaksi ja kirjoitusvirheet eliminoitiin mahdollisimman tarkasti. Korhonen sai suostuteltua Harryn lukemaan tekstin sen jälkeen uudelleen ja tapahtuikin pieni ihme: Harry muutti mielensä ja kirja sai luvan mennä painoon, kunhan siinä ei ole ainuttakaan kirjoitusvirhettä. Harry halusi vielä oikolukea sen myös itse ja niinpä Korhonen sai kutsun Harryn kesähuvilalle Kallvikiin. He aloittivat yhdessä oikolukemisen iltakymmeneltä ja aamuauringon noustessa tehtävä oli suoritettu. Yhtään kirjoitusvirhettä ei löytynyt.

Kirja julkaistiin 1965 nimellä ”Kulma ja kaari” ja se sai kaikkien pääkaupungin päivälehtien palstoilla kiitettävää palautetta ja huomiota. Lisäksi teos valittiin vuoden kauneimpien kirjojen listalle. Harry Wulff tunnusti Korhosen olleen oikeassa ja ojensi palkkioksi paksuhkon ja kahisevan kirjekuoren. Vaativa ja hyvin tehty työ palkittiin, kuten Wulffilla aina ennenkin.

Kirjan julkaisua kaksikko Korhonen ja Kurjensaari juhlivat Hotelli Kämpissä, joka oli sinä iltana, maaliskuun 31. päivänä 1965, viimeistä iltaa auki: tuo loistokas, vanha hotellirakennus oli saanut purkutuomion uuden liikerakennuksen tieltä (palaten myöhemmin loistohotelliksi vuonna 1999). Illallisen alussa kirjailija Kurjensaari kysyi, olisiko Wulffilla varaa tarjota hänelle Kämpin kalleinta viiniä? Korhonen suostui, vaikka samalla kuumeisesti mietti, mitähän mahtaa maksaa… Hovimestari sai tämän harvinaisen tilauksen kuitenkin. Homeisesta viinipullosta pyyhittiin pölyt, se tarjoiltiin hopeisista pikareista ja nautittiin suurella hartaudella. Tosin mitään erikoista elämystä se ei kummassakaan aiheuttanut.

Ilta sujui iloisissa merkeissä, jopa niin iloisissa, että kirjailija Kurjensaari alkoi haalia pöytään ravintolassa olleita tuttujaan Korhosen hienostuneista estely-yrityksistä  huolimatta. Lopulta pöydässä oli neljätoista henkeä ja Wulffin piikki edelleen auki. Korhosella alkoikin olla tuskahiki miettiessään laskun suuruutta, mutta kohteliaana miehenä hän hoiti illan loppuun asti ja saattelipa vielä kirjailijan turvallisesti kotiin. Aamulla Korhonen käveli jyskyttävin ohimoin ja pelonsekaisin tuntein viemään ravintolalaskua toimitusjohtajalle, joka nähtyään summan huudahti: ”Pitikö sinun syöttää ja juottaa koko kaupunki?” Harry Wulff kuitenkin pisti nimensä laskuun hyväksymisen merkiksi ja kysäisi jo hieman lauhtuneena: ”Kai teillä kuitenkin oli hauskaa?” Korhonen hikipisaroidensa alla vakuutti olleen erittäin hauskaa.

 

  • Lisää ja yksityiskohtaisemmin illasta Kämpissä, kuten muistakin Wulffin tapahtumista, löytyy Tuure A. Korhosen elämästä kertovasta kirjasta ”Kolmen Elämän Mies”, jota olemme kiitollisena ja hänen luvallaan näissäkin tarinoissa käyttäneet yhtenä lähteenä.

 

 

Vielä yhdet syntymäpäivät  Wulffin kulmalla

Elokuun 23. pvä 1965 vietettiin Wulffin 75-vuotisjuhlaa ja juhlittiin viimeistä kertaa Wulffin kulmalla. Juhlapäivänä kävivät Einar ja Harry Wulff yhdessä kirjailija Matti Kurjensaaren kanssa luovuttamassa kirjan ”Kulma ja kaari” presidentti Kekkoselle Tamminiemessä. Samalla presidentti Kekkonen muisteli lämmöllä ensimmäisiä ostoksiaan Wulffilla nuorena ylioppilaana. Arvokkaan ja ikimuistoisen tapaamisen jälkeen Einar ja Harry kävivät laskemassa seppeleen Thomasin haudalle, kuten juhlapäivinä oli ollut aina tapana.

Lisäksi he kävivät lahjoittamassa yhteensä 20.000 markkaa Suomalaiselle Kauppakorkeakoululle, Svenska Handelshögskolanille, Teknillisen Korkeakoulun ylioppilaskunnalle ja Teknologföreningenille. Juhlapäivän iltana oli vuorossa henkilökunnan illallinen ravintola Marskissa, jossa jaettiin jälleen pitkistä palvelusvuosista ansiomerkit, myös neiti Oili Viljakaiselle.

 

Kirja_Kekkoselle

Wulffista kertova kirja luovutetaan presidentti Kekkoselle. Kuvassa vasemmalta Urho Kekkonen, Harry Wulff, Einar Wulff ja kirjailija Matti Kurjensaari. (Kuva Wulffin arkisto)

 

 

Wulffin kulma sulkeutuu viimeisen kerran

Wulffin_kulman_viimeinen'

Wulffin kulma (Kuva Wulffin arkisto)

Tuosta juhlapäivästä kului reilu kaksi kuukautta siihen, kun oli Wulffin kulman historiallisen myymälän viimeinen  myyntipäivä. Oli lauantai, lokakuun 30. pvä 1965. Tuulinen ilma enteili syksyistä sään muutosta ja se sopi tunnelmaan, kyseessä oli varmasti juuri se kuuluisa muutoksen tuuli. Myymälässä kävi asiakkaita normaaliin tapaan, vaikka osa seinistä oli jo tyhjiä. Klo 13.00 koitti sulkemisen hetki, jolloin asiakkaita ei enää laskettu myymälään. Mutta aina on olemassa poikkeus… eräs naishenkilö työnsi ovimiehen niin tarmokkaasti sivuun, että pääsi sisään. Häntä palveltiin, kuten Wulffilla oli aina tehty, vaikka sulkemisaika olisi jo mennyt ohi. Tehtiin viimeinen paketti ja Wulffin kulman kassakone kilahti viimeisen kerran. Vähitellen äänet hiljenivät ja myyjättäret katselivat haikeina ympärilleen. Klo 13.15 tulivat muuttomiehet.

Tuolla paikalla myymälä ehti olla 68 vuotta, 4 kuukautta ja 9 päivää. Sinä aikana olivat monet sukupolvet ehtineet sopia tapaamisia Wulffin kulmalle ja ihastella jouluisin Wulffin joulupukkia. Tästä historiallisesti arvokkaasta ja rakkaasta myymälästä kannettiin tien toiselle puolelle myös yrityksen perustajan, Thomas Wulffin, vanha työtuoli (tuolista on kerrottu 1930-luvun osiossa). Matkaa vanhasta myymälästä uuteen oli tarkalleen ottaen 99 askelta.

 

Mannerheimintie 4 avajaiset

Avajaiset

Uusi Wulff-talo julistetaan avatuksi. (Kuva Wulffin arkisto)

Wulffin uusi liiketalo ei ehtinyt synttäreiksi valmiiksi, vaan valmistui hieman aikataulusta myöhässä ja sen juhlallisia avajaisia vietettiin 1.11.1965. Wulffin liput liehuivat katolla, eikä juhlatunnelmaa pilannut edes syksyisen tuulinen ja sateinen sää. Päivälehdissä olleiden koko sivun ilmoitusten johdosta oven ulkopuolella odotti suuri joukko asiakkaita ja lehdistön edustajia. Ylipormestari Lauri Aho leikkasi sinivalkoisen nauhan klo 10.00 ja sotilassoittajien trumpetit soivat juhlafanfaaria.

Ensimmäiseksi asiakkaaksi oli kunnioittavasti kutsuttu Maanmittaushallituksen yli-insinööri Tauno Maarvala. Talon edustustilat täyttyivät kutsuvieraista ja samppanjapullojen korkit poksahtelivat herkkupöytien ääressä. Myös myymäläpuolen kaksi kerrosta täyttyi asiakkaista, uutta ja ennennäkemätöntä sisustusta ihailtiin suurella joukolla. Avajaiset ylittivät tietenkin myös päivälehtien uutiskynnyksen ja siitä uutisoitiin näyttävästi. Myös ammatti- ja aikakauslehdet halusivat oman osansa ja näitä täysin uudenlaisia myymälätiloja kuvattiinkin ahkerasti.

Uuteen myymälään saapui kumarin ja hyvin hitain askelin myös eräs vanhempi rouva. Hän toi kukkia ja kertoi olleensa mukana myös vanhan Wulffin kulman avajaisissa 1897 ja asiakkaana siitä lähtien eli 68 vuotta. Hän muisti vielä sen ajan, kun Wulffin kulman myymälässä asioitiin öljylamppujen valossa ja paikalle saavuttiin vossikalla tai hevosraitiovaunulla.

 

Avajaiset_Greta_Kohler_Karin_Ingman

Uudelle Wulff-talolle skoolaavat myös Einarin sisaret, Greta Köhler ja Karin Ingman. (Kuva Wulffin arkisto)

 

Avajaiset_Einar_Thomas_Ann-Mari_Taucher_Marita_Wulff_Kristina_Hammaren

Nuori Thomas Wulff on myös päässyt skoolaamaan avajaisiin. Kuvassa vasemmalta Einar Wulff, nuori Thomas Wulff, Harryn sisar Ann-Mari Taucher, Harryn vaimo Marita Wulff sekä Kristina Hammarén.

 

 

Uusi_Wulff-talo_Mannerheimintie_4

Uusi Wulff-talo jouluvalaistuksessaan. (Kuva Wulffin arkisto)

 

 

Uuden Wulff-talon hienouksia

Wulff_reki_Thomasin_tuoli_1960-l_ELKA

Tuure A. Korhosen perustama Wulff-museo (Kuva ELKA, Wulffin arkisto)

Uuteen myymälään tehtiin Tuure A. Korhosen johdolla museotila vanhoille esineille ja ansaitusti sinne pääsi paljon hienoja tavaroita, jotka edelleen ovat tallella: mm. Thomasin tuoli, Wulffin ensimmäiset tilikirjat, alkuaikojen tavarantoimituksiin talvella käytetty Wulff-tekstillä varustettu vesikelkka, Mannerheimin kynäkokeilujensa tiimoilta kirjoittamia lappuja, Wulffin mekaaninen joulupukki. Museotavarat sijoitettiin näyttävästi esille ja ne olivat ehdoton vetonaula taloa vierailijoille esiteltäessä. Hyvin suuri osa näistä tavaroista on edelleen tallessa ja esillä yrityksen nykyisissä tiloissa.

Oli myös tilavia näyttelytiloja, joissa pidettiinkin näyttelyitä eri teemoilla. Koska taide oli erityisen lähellä sydäntä sekä Einarilla että Harrylla, pidettiin uuden toimitalon näyttelytiloissa jatkuvasti erilaisia taidenäyttelyitä. Eniten huomiota sai tanskalaisen arkkitehdin, Arne Jacobsenin, töitä esittelevä näyttely, johon myös Tanskan kruununprinsessa Margareeta (vuodesta 1972 kuningatar) puolisoineen saapui. Tästä vierailusta Tuure A. Korhonen teki myös lyhyen dokumenttifilmin. Tätä Wulffin taidenäyttelyperinnettä jatkaa nykyään tytäryritys Wulff Torkkelin Paperi, joka tekee yhteistyötä Lahden taiteilijaseuran kanssa ja esittelee Lahden myymälässään kuukausittain vaihtuvia taideteoksia.

 

Prinsessan_vierailu

Prinsessa Margareeta, Harry ja hänen vaimonsa Marita Wulff (Kuva Wulffin arkisto)

 

Prinsessan_vierailu2

Prinsessa Margareetan vierailu Wulffilla oli suuri ja ikimuistettava tapahtuma. (Kuva Wulffin arkisto)

 

Myös tuon ajan suuri tv:stä tuttu suosikki, lasten oma Kylli-täti, kävi Wulffin uusissa tiloissa pitämässä lapsille piirustustunnin joulun jälkeen 1966. Tupa oli täynnä pikkuväkeä ja tuolitkin loppuivat kesken, mutta se ei haitannut. Jokainen pieni piirtäjä sai värikynäpaketin kotiin vietäväksi.

Vuonna 1966 Helsingin kaupungin sähkölaitos ja Suomen Sähköteollisuusyhdistys järjesti Helsingissä valaistusviikon, jonka yhteydessä järjestettiin yleisökilpailu kaupungin parhaasta julkisivuvalaistuksesta. Yleisö äänesti voittajaksi uuden Wulff-talon, jonka jokainen ikkuna oli aina iltaisin valaistu. Toiseksi tuli Tuomiokirkko ja kolmanneksi Eduskuntatalo.

Uuteen myymälään avattiin myös viimeisintä tekniikkaa edustava foto-osasto. Tarjolla oli valokuvastarvikkeita ja filmin kehityspalvelu. Mustavalkokuvat sai yhdessä päivässä ja uusinta tekniikkaa edustavat värikuvat viidessä päivässä.

 

 

Wulff tähtäimessä -valokuvauskilpailu

Uuden myymälän tunnetuksi tekemisessä markkinointipäällikkö Tuure A. Korhosella syntyi idea valokuvakilpailusta. Vuonna 1966 julkistettiin Wulff tähtäimessä -valokuvakilpailu, jonka teemana oleva Wulff tulisi näkyvä kuvassa jotenkin, muuten säännöt olivat vapaat. Lisäksi Wulff saisi lunastaa kilpailuun osallistuneet kuvat 30 markalla kappale.

Kilpailuun osallistui 253 kuvaa, osa värikuvia, osa mustavalkoisia. Kahden hengen loman Rhodoksella voitti Jaakko Holm Helsingistä ja hän teki matkasta samalla häämatkansa. Voittokuva oli mustavalkoinen kuva Wulffin uuden myymälän oven sisäpuolelta ulospäin, ihmisten virratessa sisään, ulos ja ohikin. Mutta sittemmin vuosien varrella kilpailukuvien seasta on noussut suosituimmaksi kuvaksi eräs toinen…

 

Wulffin poika

Wulffin_poika_ja_paketti

Wulffin poika

Edellä mainitun valokuvakilpailun satoa vuodelta 1966 on myös jo vuosikaudet Wulffin mainonnan kärkenä näyttäytynyt mustavalkoinen kuva nuoresta pojasta kurkistamassa Wulffin mustavalkoraitaisen paketin takaa. Hän ilahduttaa tuikkivilla silmillään myös 125-vuotisjuhlakuvastomme kannessa. Kaikki rakastavat tuota Wulffin poikaa, mutta paljastamme teille nyt pienen salaisuuden: me emme tiedä, kuka tuo kuvassa oleva poika on! Hän on kuvassa (vuonna 1966) arviolta kenties 6-10 -vuotias eli tänä päivänä siis noin 55-60 -vuotias herra.

Tunnistatko sinä hänet? Onko sinulla varmaa tietoa tai kenties jonkinlainen aavistus asiasta? Kerro se ja auta meitä. Osallistut samalla arvontaan, jonka palkinto on viikonloppu luksuskylpylässä Tahkon Alpeilla. Jos sinulla ei Wulffin pojasta ole aavistustakaan, voit osallistua myös pelkkään arvontaan jättämällä sähköpostiosoitteesi. Jaossa on myös Wulffin 125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toteutettuja hiirimattoja!

Katso lisätiedot ja osallistu tästä >>

 

 

Muutamia muita ajankuvaa kertovia kuvia

 

Hakaniemen_silta_avattu_liikenteelle_v1961_Hgin_kaupunginmuseo_Foto_Roos

Hakaniemen silta on juuri avattu liikenteelle 1961. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Foto Roos)

Google Street View -näkymä Hakaniemen sillalta nykyään löytyy tästä.

 

Hgin_linja-autoasema_v1960_Hgin_kaupunginmuseo_Constantin_Grynberg

Helsingin linja-autoasema 1960 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

 

Junamatkustajia_1961-1962_Hgin_kaupunginmuseo_tuntematon

Junamatkustajia ajalta 1961-1962 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, tuntematon)

 

1963 . Kaivokatu 8. City Passagen. Talossa ravintola Victoria, Tallberg, Keskusosuuskunta Labor, lihakauppa Carl Knief, vesijohtoliike Huber, Asea, kemikalia. Vasemmalla Maitokeskus.

Kaivokatu 8 vuonna 1963. City Passagen. Talossa ravintola Victoria, Tallberg, Keskusosuuskunta Labor, lihakauppa Carl Knief, vesijohtoliike Huber, Asea, kemikalia. Vasemmalla Maitokeskus. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Kaivokadun Google Street View -näkymä täältä.

 

1963 . Kampin paloasema, Kampin tori. Paloaseman on suunnitellut Magnus Scherfbeck, 1893. Purettu 1960 -luvulla.

Kampin paloasema, Kampin tori, vuosi 1963. Paloaseman on suunnitellut Magnus Scherfbeck, 1893. Purettu 1960 -luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Google Street View -näkymä Kampintorilta nykyään.

 

1963 . Kamppi. Malminkadun ja Runeberginkadun välistä aluetta. Kaasulaitoksen kaasukello. Taustalla liikerakennuksia, mm. autotalo eli Veho (Runeberginkatu 3).

Malminkadun ja Runeberginkadun välistä aluetta Kampissa vuonna 1963. Kaasulaitoksen kaasukello. Taustalla liikerakennuksia, mm. autotalo eli Veho (Runeberginkatu 3). (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Jalmari Aarnio)

Ja sama maisema nykypäivänä toisesta suunnasta eli taustalla näkyvän autotalon kulmalta Google Street View:ssa.

 

1961 n. . Kotikuva, keittiö.

Kaupunkilaiskeittiö vuonna 1961 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto)

 

1960 -luku . Keskuskatu 2, 4, 6, 8. Taustalla rautatieaseman torni. Keskuskatu 6 -8 ns. Makkaratalo.

Keskuskatu 2, 4, 6, 8. Taustalla rautatieaseman torni. Makkaratalo on vasta valmistunut vuonna 1967. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Google Street View -näkymä samasta paikasta nykyään.

 

1966 . Hämeentie 3.

Hämeentie 3 vuonna 1966 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, B. Möller)

Hämeentie 3 nykyään Google Street View:ssa.

 

1963 - 1964 . Helsingin lentoasema, Seutula.

Helsingin lentoasema vuonna 1963-1964 (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Sky-Foto, Möller)

 

1963 . Hopeavuoren kauppa, Pasilankatu 3.

Hopeavuoren kauppa, Pasilankatu 3, vuonna 1963. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Pasilankatu 3 kohdalla näkymä nykyään Google Street View:ssa näyttää tältä.

 

1965 . Intiankatu 3, 5, 7, 9. Arabian apteekki ja punaisessa puurakennuksessa on myymälä Kirja ja paperi Oy.

Intiankatu 3, 5, 7, 9 vuonna 1965. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Nykyinen Google Street View -näkymä hieman edempää eli kuvan apteekin ja punaisen talon välistä.
Punainen talo on edelleen olemassa, tosin erivärisenä.

 

1969 . Pasila, Itä-Pasilaa rakennetaan.

Itä-Pasilaa rakennetaan vuonna 1969. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Sky-Foto, Möller)

 

Itavayla_Roihuvuorentie_Sahaajankatu_v1966_Hgin_kaupunginmuseo_Studio_B_Moller

Itäväylä vuonna 1966. Vasemmalle lähtevät tiet ovat Roihuvuorentie ja Sahaajankatu. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Studio B. Möller)

Google Street View -näkymässä kyseinen risteys on nykyään hieman monimutkaisempi.

 

1964 . Alppiharju, Alppila. Keskellä Alppitalo, Karjalankatu 2.

Alppiharju, Alppila. Keskellä Alppitalo, Karjalankatu 2 vuonna 1964. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Sky-Foto, Möller)

 

Ambulanssi_v1962_Hgin_kaupunginmuseo_Fethulla

Vuoden 1962 ambulanssi. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Fethulla)

 

 

1960 n. . Kytösuontie, Pikku-Huopalahti

Pikku-Huopalahti vuonna 1960, Kytösuontieltä. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Tarkkaa kohtaa Kytösuontiellä on vaikea arvioida, koska Google Street View -näkymä on nykyään niin erilainen.

 

1963 . Leppäsuonkatu 1, 3, 5, 7 - Hietaniemenkatu 2, 4, 6, 14 taustalla Runenberginkatu 13.

Leppäsuonkatu 1, 3, 5, 7 – Hietaniemenkatu 2, 4, 6, 14 ja taustalla Runenberginkatu 13 vuonna 1963. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

 

1960 -luku . Kansallismuseo, Mannerheimintie 34.

Liikennettä Mannerheimintiellä 60-luvulla, Kansallismuseon kohdalla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Google Street View -näkymä samasta paikasta nykyään (tosin selvästi ei ruuhka-aikaan otettu).

 

1960 . Liikennettä Pohjoisesplanadilla. Taustalla Kinopalatsi, Pohjoisesplanadi 39.

Liikennettä Pohjoisesplanadi 39 kohdalla. Taustalla Kinopalatsi, Pohjoisesplanadi 39, vuonna 1960. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Juha Jernvall)

Ja sama paikka Google Street View -näkymässä nykyään.

 

1969 . Makeiskauppa, Helsinginkatu 22.

Makeiskauppa, Helsinginkatu 22, vuonna 1969. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Kari Häkli)

 

Makkarataloa_ja_Kaivokadun_alikulkua_rakennetaan_v1966_Hgin_kaupunginmuseo_Saarinen

Makkaratalon ja Kaivokadun alikulkua rakennetaan vuonna 1966. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Saarinen)

 

1969 n. . Mariankatu. Näkymä talvipäivän hämärässä lumiselta Mariankadulta Vironkadun kulmalta Kauppatorin suuntaan.

Mariankatu vuonna 1969. Näkymä talvipäivän hämärässä lumiselta Mariankadulta Vironkadun kulmalta Kauppatorin suuntaan. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Simo Rista)

Google Street View -näkymä samasta paikasta nykyään.

 

 

1966 . Ensi linja 9,11. Nyk. Ensi linja 3, 1a. Wallininkatu talojen välissä.

Vuodelta 1966 Ensi linja 9,11 (nyk. Ensi linja 3, 1a). Wallininkatu talojen välissä. (Kuva Hgin kaupungimuseo, Constantin Grünberg)

Google Street View -näkymä samasta paikasta nykyään.

 

Nyt_Ita-vayla_taustalla_Turunlinnantien_matalat_ja_Puotinharjun_korkeat_talot_v1966_Hgin_kaupunginmuseo_Constantin_Grunberg

Nykyinen Itäväylä vuonna 1966. Taustalla vasemmalla Turunlinnantien matalat liikerakennukset ja Puotinharjun korkeat kerrostalot. Pellon ja lehmien tilalla kohoaa nyt vuonna 1984 valmistunut kauppakeskus Itis (entinen Itäkeskus). (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Google Street View -satelliittikuva alueesta nykyään. Taustalla näkyvät matalat liikerakennukset ovat paikoillaan edelleen ja niitä voi tarkastella lähemmin laskeutumalla näkymästä katutasolle. Mutta tältä kohdalta katsottuna näkyy nykyään vain kauppakeskus Itis ja metroasema.

 

Siltasaarenkatu_nyk_Ympyratalon_kohdalla_v1960_Hgin_kaupunginmuseo_Constantin_Grunberg

Hakaniemeä vuonna 1960 Siltasaarenkadulta, nykyisen Ympyrätalon kohdalta. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

Google Street View -näkymä samasta paikasta nykyään.

 

Teboil_huoltoasema_60-l_Vihdintie_12_Hgin_kaupunginmuseo_Constantin_Grunberg

60-luvun Teboil-huoltoasema, Vihdintie. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

 

1960 -luku . Salomonkatu 15, Tennispalatsi ja leikkipuisto Tennispalatsinaukiolla.

Tennispalatsi ja leikkipuisto Tennispalatsinaukiolla, Salomonkatu 15, 1960-luvulla. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Constantin Grünberg)

 

1969 n. . Mannerheimintie 5. Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus Kaivopihalla.

Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus Kaivopihalla, Mannerheimintie 5, vuonna 1969. (Kuva Hgin kaupungimuseo, Simo Rista)

 

Ruskeasuolta_v1960_taustalla_Koroistentien_talot_Hgin_kaupunginmuseo_Iiro_Nurminen

Ruskeasuolta vuonna 1960. Taustalla näkyvät Koroistentien kerrostalot kallion päällä. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Iiro Nurminen)

 

Castreninkatu_11_haadetyt_v1969_Hgin_kaupunginmuseo_Kari_Hakli

Purkutuomion saaneen puutalon häädetyt asukkaat muuttopuuhissa vuonna 1969, Castreninkatu 11. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Kari Häkli)

 

Kaivokatu_Kaisaniemenkatu_1967-1969_Hgin_kaupunginmuseo_Unto_Laitila

Rautatientorin laidalta 1967-1969, Kaivokatu – Kaisaniemenkatu. (Kuva Hgin kaupunginmuseo, Unto Laitila)

 

**********************************************************************

Tiesitkö?
Lambi_08-2015_kampanjakuva
Vaikka Suomessa WC-paperin valmistus aloitettiin G. A. Serlachius Oy:n Mäntän tehtaalla jo 1900-luvun alkupuolella, alettiin nykymuotoista pehmopaperia valmistaa vasta vuonna 1961. Silloin käynnistyi täysin uudenlainen pehmopaperikone ja nykyaikaisia jalostuslinjoja. Silloin aloitettiin myös ennennäkemätön merkkitavaramarkkinointi, joka kasvatti pehmopaperin kulutusta merkittävästi. Syntyi tuotemerkki Serla, joka juonsi nimestä Serlachius, joka puolestaan oli kansan suussa liian vaikeasti lausuttava nimi. Vuonna 1962 lanseerattiin tuotemerkki Lambi, tosin Ruotsissa. Nykyään miellyttävän pehmeä Lambi wc-paperi on hyvin suosittua ja sitä myös Wulffilta!

60-luvulla Suomeen tulivat myös kertakäyttöastiat. Silloinen Polarpak (nyk. Huhtamäki) helpottamaan
juhlien järjestämistä ja arkeakin. Pakkausala jaPolarcup_Catering tuotteet kehittyvät jatkuvasti. Uusinta innovaatiota edustavat mm. Double Wall -kupit, jotka erinomaisen lämmöneristyskyvyn vuoksi pitävät juoman kuumana ja auttavat säilyttämään sen maut ja aromit sormia polttamatta. Tänä päivänä jo legandaksi muodostunut kotimainen Ruutu-kartonkikuppi pitää kuitenkin edelleen pintansa ja onkin yksi Suomen suosituimmista kartonkikupeista. Myös kertakäyttöastiat saat Wulffilta!

Polarcup_Catering2

 

 

 

 

 

 

 

Ylen Elävä arkisto on runsaudensarvi myös 60-luvun eläviin kuviin, katso täältä >>

3 responses to “1960-luku – uusia tuulia

  1. Synnyin 1951 ja muista lapsuudestani paljonkin näitä kulmia. Kävin alaluokat asuessani Lauttasaaressa siellä koulua ja myöhemmin Lapinlahden koulussa, eli Hesa on tuttu paikka. 1966 olin ulkolähettinä Ensossa Kanavarannalla ja jouduin usein käymään Manerheimintien Wulffilla. Enso myös osti henkilökunnalle konttoritarvikkeet. Mahtaakohan vielä olla näin?

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s